Itse innostuin muutama kuukausi sitten juoksemaan. Olin tosi innostunut ja inspiroitunut testaamaan hieman omia rajojani ja kaikki alkoikin oppikirjojen mukaan. Ostin uudet lenkkarit, kirjasin tarkasti tavoitteeni, mahdolliset kompastuskiveni, visualisoin kipukohtani, luulin tunnistavani esteeni ja löysin omat vahvuuteni ja voimavarani tähän. Ekat lenkit räntäsateessa eivät olleet niin nautinnollisia, mutta päätös piti. Tiesin, että juoksuun tottuminen ja uusien tapojen totuttelu vie ainakin 3 viikkoa. Päätinkin antaa itselleni tässä aika. Lupasin olla myös armollinen ja maltillinen.

 

hypnoosi, tampere

 

Mutta siiten arki muuttui, tuli erilaisia paineita, kiireitä ja yllättäviä muutoksia, jotka veivät aikaani. Petyin aluksi itseeni. Näin helpostiko annan periksi? Tämä ei tainnutkaan olla mulle tärkeä tavoite? Vai oliko sittenkin?

 

Pettymyksen koittaessa (itseeni), on hyvä palata uudelleen lähtötilanteeseen ja perusasioiden äärelle. Miksi tavoite on tai oli minulle tärkeää? Mitä sen tavoittaminen mulle antaa? Tarviinko tätä edes? Onko tällä jokin suurempi merkitys tai arvo elämässäni (Kyllä! Mulle se oli itsen kuuntelu, pitkäjännitteisyyden harjoittelu, itseni asettaminen etusijalle, hyvinvointi, itsearvostus)

 

Mitä voi tehdä kun ”retkahtaa” tavoitteissa hyvistä aikomuksista huolimatta?

 

Tärkeintä on, ettei ala syyttelemään itseä. Vielä pahempaa on alkaa syytellä Elämää ja alkaa pitää itseään olosuhteiden uhrina.

On hyvä palata tavoitteeseen uudestaan. Miksi se on mulle tärkeä? Haluanko tätä oikeasti? Onko tämä mun tavoite vai jonkun muu? Mitä tavoittelen nyt? Tärkein kysymys liittyy arvoihin. Mitä haluan elämältä nyt? Mitä asioita pidän kaikista tärkeimpänä? Miten tämä toteutuu tällä hetkellä elämässäni eli elänkö itselleni tärkeiden arvojen mukaan?

 

Kukaan muu ei voi näitä vastauksia meille antaa!

 

Tässä nousee väkisin esiin kysymys; kuinka tärkeä olen itselleni? Paljonko aikaa haluan antaa omaan hyvinvointiini, liikuntaan tai vaikka terveellisesti syömiseen. Nämä jutut jos jotkut vievät aikaa ja se on tärkeää ymmärtää. Olenko itse sen ajan ja vaivan arvoinen? Mistä olen valmis luopumaan, jotta voin keskittyä itselleni tärkeisiin asioihin ja arvoihin?

 

Meillä olisi lähes aina aikaa arvojemme mukaiseen elämään. Jos olisimme itsellemme tärkeitä. Jos pitäisimme itsestämme.

 

Mitä sinä arvostat? Mille sinä annat aikasi ja keskittymiskykysi? Mitä pelkäät tapahtuvan jos keskityt omaan hyvinvointiisi?

hypnoosi, tampere

 

 

”Retkahduksen” jälkeen on ehkä hyvä palata tavoitteisiin ja pohtia miten jatkan vastoinkäymisestä huolimatta? Oliko retkahdus edes mikään retkahdus? Hyvinvointi ei ole suorittamista. Miten nopeasti palaat lähtöruutuun eli kuulemaan itseäsi ja kehoasi? Mitä kehosi juuri tänään kaipaa. Mitä se puhuu? Millainen ravinto tekisi tänään hyvää mielellesi ja kehollesi? Kaipaako keho ja mieli tänään liikettä, lepoa vai mitä? Ehkä puutarhanhoitoa, venyttelyä, joogaa tai meditaatiota?

Me emme ole koneita.

 Kehosi on äärettömään viisas. Se on ainoa todellinen mittarisi ja mentorisi.

Hyvinvointi on kääntymistä jatkuvasti itsen äärelle pois ulkoisesta ja kysymistä; miten voin nyt? Mikä minulla on hätänä? Mikä vahvistaisi hyvinvointiani juuri tänään, juuri nyt? Kaipaanko energiaa, voimaa, liikeettä vai hiljaisuutta ja pysähtymistä? Yin ja Yang, tarvitsemme molempia sopivassa suhteessa.

 

Kiitos, että luit!

Kaisa

 

Teen edelleen mentaalivalmennusta ja hypnoosia Tampereella. Juuri nyt en pysty ottamaan uusia asiakkaita vastaan, mutta jos hyvinvointiin liittyvät asiat kiinnostavat sinua, niin seuraathan sivujani. Olen toteuttamassa kesän jälkeen uusia valmennuksia hyvinvointiteemaan ja itsen arvostukseen liittyen