Elämme erikoisia aikoja. Monen maailma sai hetkessä uudet raamit. Kriisi on maailmanlaajuinen eikä tilannetta pääse pakenemaan edes lentokoneella.

Mitä tämä maailmanlaajuinen epidemiatilanne sinulle merkitsee? Miten tämä vaikuttaa sinun arkeesi ja elämääsi konkreettisesti nyt? Mikä tuntuu kaikista pahimmalta?

On niitä, joilta lähtee samantien työ ja elanto. Kuten useat pienyrittäjät. Toivon sydämestäni luottamusta ja voimaa teille.

Tunteet ovat ristiriitaiset ja mielialamme tuntuvat vaihtelevan sen hetken uutisten mukaan.

Mikä sinua on auttanut jaksamaan tämän hullunmylyn keskellä?

Nyt on aikaa olla perheen kanssa ja siivota nurkkia. Nyt olisi aikaa vihdoinkin uppoutua romaaneihin, tv- sarjoihin tai aloittaa kitaransoitto. Kotitreenivälineet odottavat käyttäjäänsä. Mutta läsnäolo ja uppoutuminen on vielä vähän vaikeaa, kun mielemme on kovin kiireinen ja sekava. Mielemme yrittää rakentaa jotain järkevää kuvaa sekavasta tilanteesta ja hullusta maailmasta, josta järkeä on mahdoton nyt löytää.

Kaikille tunteille pitää olla nyt sijaa. On otettava lisäksi vastaan mahdollisten perheenjäsenten tunteet ja ahdistukset.

Ehkä meillä ei ole vielä kykyä katsella kovin pitkälle, vaikkapa vuoden päähän ja pohtia mitä kaikkea hyvää kriisi on mahdollistanut. Selvästi tässä on havaittavissa kriisin vaiheet aivan tavallisissa yksilöissäkin. Shokkivaihe, reaktiovaihe, käsittelyvaihe ja uudelleen suuntautumisen vaihe ovat luonnolisia kriisin vaiheita. Kaikille on oma aikansa ja nyt ei välttämättä ole vielä aika suuntautua uudelleen. Uskoakseni moni elää nyt kolmea ensimmäistä vaihetta päällekkäin.

Pahan kriisin alkuvaiheessa (shokkivaihe) on tärkeintä pitää omista perustarpeista huolta. Kiinnittää huomio siihen, että etenkin juo riittävästi vettä. Shokkivaiheessa stressihormonien vuoksi, keho kuivuu helposti. Mikäli huomaat olevasi kuin shokissa, kiinnitä huomio tähän hetkeen, siitä selviytymiseen ja korkeintaan seuraavaan hetkeen. Ei kannata liiaksi miettiä tulevia päiviä ja kuukausia. Ota apua tarvittaessa vastaan ja pyri ylläpitämään mahdollisimman hyvin normaaleja rutiineja mikäli se suinkin on mahdollista. Keskity hengittämiseen.

Kuluneiden viikkojen ja päivien aikana, mylläkän keskellä, osa meistä kielsi tilanteen, osa jähmettyi. Jonkinlainen ”halvaannus” iski yhteiskuntaamme. Moni meistä tuntee ja myöntää myös omassa kehossaan jonkinasteisen lamaantumisen ja halvaantumisen. On helpompi tutkia muiden reaktioita, mutta mitä minussa itsessäsi tapahtuu juuri nyt? Huomion siirtäminen ”yhteiskunnasta” itseen on tärkeää.

Minä= Yhteiskunta. Sen minkä havaitsen laajemmalti tapahtuu jollain tavalla myös minussa. Yleisestä yksityiseen ja yksityisestä yleiseen.

Monet meistä ovat toimineet viimepäivät aktiivisesti. Selviytymisvietti on iskenyt päälle. Yksi ikävimmistä tunteista on avuttomuuden tunne. Tätä asiaa en voi hallita. Mutta jotain on tehtävä. Siksi kaappien täyttäminen ja wc- paperin hamstraaminen on luonnollinen reaktio. Ilmiölle on kai olemassa joku nimikin. Haluamme toimia jollain tavoin, vaikka itse tekeminen ei auta varsinaiseen ongelmaan millään tavalla.

Vielä ei välttämättä ole siis kykyä rauhoittua, uppoutua lempisarjaan tai meditoida viltin alla. Kriiseissä läheiset ihmiset tulevat entistä merkityksellisimmiksi.

Ei ole myöskään pelkästään helppoa kun perhe jää yhtäkkiä neljän seinän sisälle. Kaikkien tunteet vaihtelevat ja myös negatiiviset tunneilmastot tarttuvat. Jos oma olo onkin optimistinen, voi herkempi ihminen olla äkkiä muiden tunnetilojen vietävissä.

Kun vahvat roolit ja identiteetit putoavat (esim. työroolit), saattaa vaikkapa puolisossa ilmetä uusia puolia. Ei ole helppoa yhtäkkiä pudottaa totuttuja ja meille ominaisia asioita ja rooleja elämästä. Ollaan siis suopeita ja ymmärtäväisiä toisillemme. Ja erityisesti itsellemme.

 

Kaikki loppuu kuitenkin aikanaan.

 

Presidenttimme kehotti ottamaan fyysisesti etäisyyttä muihin ja lähentämään henkistä etäisyyttä. On kuitenkin tärkeää, että suojelemme nyt erityisen hyvin myös omia henkisiä rajojamme, omia voimavarojamme ja energiaamme niin hyvin kuin kykenemme.

 

Muilla ihmisillä ympärillämme on lupa tuntea ja on tärkeää, että hyväksymme myös itsessämme olevat reaktiot ja tunteet. Epätietoisuus, pelko, avuttomuus ja epäusko ovat täysin normaaleja, meille kaikille yhteisiä tunteita tänään. Myös lasten ja nuorten tunteita kannattaa kuunnella, mutta niitä ei tarvitse ottaa itseensä eikä kieltää. Vaikka optimismiakin on hyvä viljellä.

Mikäli sivuutamme itsessämme olevat negatiiviset tunteet täysin, jää kehoomme trauma tapahtuneesta. Trauma tarkoittaa sitä, että joku ei liiku. Tunteet tukahdutetaan. Meihin syntyy ”kuollut kohta”.

Jokaisen olisi varmasti hyvä miettiä miten tai keiden kanssa voisi jollain tavalla  käsitellä ja purkaa omia negatiivisia tunteitaan.

Tunteita tulee ja menee. Meidän tulisi uskaltaa kulkea kriisin läpi, ei sivuuttaa tai ohittaa sitä.

Negatiivisten tunteiden vierellä löytyy myös aina hyvää. Nyt on hyvä etsiä pieniä ilon aiheita tästä hetkestä ja tutkia onko tilanteeni oikeastaan mitenkään huono juuri nyt, tällä kyseisellä hetkellä. Tällä minuutilla, hengenvedolla? Pelot asuvat aina ajatuksissa ja tulevaisuudessa.

Toiveikkuutta ja optimismia on lupa viljellä. Läsnäolo ja keskittyminen parantaa oloa.

Mitä jos saisit nappulan tai painikkeen, josta kaikki huolet ja pelot katoaisivat mielestä? Miltä tämä hetki näyttäisi nyt? Ilman ajatuksia?

Aurinko nousee, kaapit ovat täynnä ruokaa, vettä tulee hanasta, pystyn liikkua, kävellä, linnut näyttävät laulavan kuin ennenkin.. On kevät. Hengitän. Asiat tapahtuvat ja elämä on.

Itse päätin tänään rajoittaa median seuraamista minimiin ja keskittyä elämään tätä hetkeä hetki kerrallaan. Helppoa se ei ole, koska tämä draama on myös hyvin koukuttavaa. Mutta millä haluan täyttää mieleni ja mikä on minun ”kuplani” nyt. En ehkä ole vapaa päättämään mitä ajatuksia minulla on, mutta voin valita mihin niistä haluan uskoa. En kiellä tapahtumia enkä tunteitani, mutta valitsen mieluummin Elämään keskittymisen nyt.

Kun pidämme huolen itsestämme ja keskitymme omaan hyvinvointiimme, autamme parhaiten myös muita. Emme voi muuttaa muiden tunnetiloja mutta meillä on vapaus valita miten itse suhtaudumme ajatuksiimme.

Elämä ei ole halvaantunut eikä pysähtynyt. Elämä virtaa edelleen. Ruokaa laitetaan, syödään, hengitetään, astiat pitää tiskata, laskut maksaa. Arkiaskareista kiinni pitäminen rauhoittaa. Kaapin siivoaminen voi olla meditatiivista. Monella myös työ jatkuu ja asiat virtaavat. Elämä tapahtuu tässä ja nyt juuri näin. Ei ehkä kuten odotimme tai toivoimme, mutta juuri kuten se on nyt.

 

Rauhaa ja läsnäoloa päivääsi!

Kaisa