Jos haluamme poistaa rikkaruohon, ei riitä että nyppäämme vain itse kukan. Tämä metafora sopii myös ongelmien kanssa kamppailemisessa. Syvimpänä juuritasolla näyttää olevan uskomukset ja niiden alla halukkuus. Negatiivisten uskomusten juuret alitajunnassamme, estävät meitä menestymästä elämässämme, olemaan onnellisia, kokemasta mielenrauhaa.

Hyvin itsepintaisten ongelmien kohdalla näytämme melko usein juuttuneen mielenkiintoiseen seikkaan. Me todella näytämme PELKÄÄVÄN ongelmista eroon pääsemistä. Eikö kuulosta oudolta ja typerältä? Olemme niin tottuneita kulkemaan tiettyjen murheiden ja taakkojen kanssa, että olemme suorastaan tehneet niistä identiteetin itsellemme. Kärsiminen ja ongelmissa kiinni oleminen saattaa olla tuttua ja ”turvallista”. Emme ymmärrä kuka olisimme ilman ongelmaamme, koska uskomus itsestämme on esimerkiksi seuraava:

”Minä olen alkoholiriippuvainen”

tai..

”Minä olen masentunut”

tai..

”Olen aina köyhä”

tai..

”Minä olen läheisriippuvainen”

tai…

”…pelokas, arka, ujo, huolehtia jne”

Tampere, hypnoterapia

irtipäästäminen, ongelma, hypnoosi, pelko, ahdistus, terapia

 

Henkinen opettaja Katie Byron kysyykin meiltä mielenkiintoisen kysymyksen: ”Kuka olisit ilman ongelmaasi”? ”Kuka olisit ilman tuota ajatustasi?”

 

 Mikäli omaat hyvän mielikuvituksen ja sallit itsesi unelmoida, voit hetken tuntea aivan solutasolla saakka tuon kysymyksen vakavuuden. Tunne on huima! Usein vastaus on jotain tällaistä..” No silloinhan voin aivan mitä vaan!” ”Silloin tekisin mitä oikeasti haluaisin!” ”Olisin vapaa, onnellinen jne..”

Seuraava kysymys voisikin kuulua mikä tätä estää? Miksi et voisi olla sitä heti? Mitä teksisit ensimmäisenä jos kokisit olevasi esim. vapaa?

 

Tuo hetki itsessään (jos annamme itsemme luvan kuvitella sen) on jo todellisuuttamme muuttava. Ihme saattaa joskus tapahtua silmän räpäyksessä. Olemme usein kertakaikkisen kiinni esim. uhri-identiteetissämme ja jollain alitajuisella tavalla me näytämme todella haluavan pitää siitä kiinni. Keräämme tietynlaisia kokemuksia tuohon rooliimme ja odotuksiimme liittyen. Tämän oivaltaminen itsessään saattaa tuntua aluksi musertavalta. Olen saanut ymmärtää, että tämä oivallus saattaa johtaa jopa itsetuhoisiin ajatuksiin.

 

Ensimmäinen askel todelliseen muutokseen näissä syvissä identiteettitason ongelmissa on HALUKKUUS muutokseen. Se voi tuntua oikeasti pelottavalta. Tuntuu kuin siinä tarvittaisiin valtavaa rohkeutta. Kärsimisestä näytämme saavan jollain hullulla tavalla tyydytystä tai todistusaineistoa oikeudellemme voida huonosti. Se tuntuu olevan jonkinlainen addiktio, tapa, tottumus ikään kuin itsestäänselvyys.

 

Kaikkien viheliäisten ongelmien alla näyttää jollain tavalla olevan myös oma arvottomuuden tunteemme. Ansaitsenko todella olla vapaa? Haluanko olla onnellinen?

hypnoosi, hypnoterapia, tampere, terapia, masennus, pelko, ahdistus

ahdistus, pelko, vapaus, terapia, hypnoosi

 

Eräs hyvin mielenkiintoinen asia, jonka olen viime aikoina alkanut ymmärtää syvemmin, ovat tunnetaakat. Joskus on esimerkiksi niin, että olemme lapsina ottaneet vanhemman tunnetaakan kantaaksemme, koska olemme kuvitelleet sen auttavan vanhempaamme. Otamme taakan kantaaksemme nimenomaan rakkaudesta äitiä tai isää kohtaan. Lapsi on hirveän lojaali vanhemmilleen. Vanhempamme ovat saattaneet toimia samoin omille vanhemmilleen. Tämän vuoksi voi olla suorastaan pelottava ajatus luopua taakasta. Kuvittelemme, että vanhempamme joutuvat kärsimään jos lopetamme esim. huolehtimisen tai  pelkäämisen (vaikka he olisivat jo edesmenneitä). Todellisuudessa vanhempamme näyttävät helpottuvan sydämestään kiitollisina kun päästämme heidät vapaiksi.

 

Myöskin sinä saat olla vapaa ja toteuttaa elämäntehtääsi ja itseäsi vapaasti ja onnellisesti.

 

Näyttää siltä, että ongelmamme juontuvat aina menneisyyden asioista, muistoista, traumoista, paitsi jäämisestä jne Vaikka tämä hetki olisi hyvä (kuten tämä hetki aina on- ongelma on vain ajattelumme, joka taas liittyy aina menneeseen tai tulevaan), koemme menneisyyden asioita uudestaan ja uudestaan. Olemme kenties selviytyneet isoistakin asioista ja selviytymistaitomme ovat karttuneet.

 

Jos haluamme päästä selviytyjän roolista eteenpäin, meidän on luultavasti kohdattava tunnetasolla vaille jäämisen tunteemme ja annettava sille sisäiselle osallemme (esim. pienelle lapselle) lupa tulla nähdyksi ja kuulluksi. Sille joka vaikka pissasi housuun koulun pihalla ja joutui kiusatuksi. Voi miten surullinen se lapsi onkaan. Miten paljon rakkautta se tarvitsee ja ansaitsee.  Voimme itse antaa sitä nyt. Tämä on parantavaa. Kannamme aivan turhaa näkymättömiä menneisyyden painolasteja, häpeää, syyllisyyttä, vihaa ja riittämättömyydentunteita mukanamme. Sisäistä lastaan voi alkaa hoivata monella tavoin. Voi kaivaa menneitä kuvia esiin ja muistella oikein vaikeita hetkiä ja tulla ikään kuin vanhempana, kokeneempana itsenään lapsen seuraan ja antaa tälle sitä kaikkea mitä se kaipaa. Voi myös kysellä itseltään päivän mittaan eri tilanteissa miten itseään rakastava ihminen toimisi tässä tilanteessa? Mitä tarvitsen nyt?

 

Yksi keino työstää sisäistä lasta on hypnoosi. Hypnoosissa voimme liikkua ajassa ja paikasta toiseen mielessämme. Voimme käydä tapaamassa vaikkapa vastasyntynyttä itseämme. Antaa hänen tuntea ne tunteet ja tuoda hänelle se turva, hoiva ja syli jota hän kenties tarvitsi. Voimme alkaa kertoa lapselle kannustavampia ja totuudenmukaisempia asioita itsestään. Parhaimmillaan hypnoosi voi olla kuin äidin syli, turvallinen, rauhallinen ja rakastava.  

 

Voimme hyvin myös käsitellä pelkästään tämän hetken ongelmiamme, koska menneisyys toistuu nykyhetkissä. Toisinaan voi kuitenkin aivan ensimmäisten, menneisyyden avainmuistojen esille saattaminen ja kohtaaminen olla vaikuttavaa. Kaiken pohjalla on anteeksianto, suurempi ymmärrys siitä, että meidän on jätettävä menneet taaksemme jos haluamme katsoa toiveikkaana tulevaan. Jotta itse vapautuisimme. Pienikin viha ja anteeksiantamattomuus pitää meitä kärsimyksessä. Emme salli itsemme menestyä elämässämme. Emme ole vapaita.  Anteeksianto on prosessi ja se voi jossain tapauksissa tuntua hyvin vaikealta. Siinäkin voi olla itselleen hyvin armollinen ja silittää sitä osaa itseään, joka haluaa vielä pysyä esimerkiksi uhrinroolissa. Tuo rooli ei kuitenkaan ole oikea identiteettisi. Yksikään vauva ei synny tänne uhrina.

 

Miia Moisio puhuu ihanasti kirjassaan (Toivo kirja masennuksesta), miten tulemme palaamaan alkuperäisille asetuksillemme. Mitkä ovat sinun alkuperäiset asetuksesi?

Todellisuus on aina tässä, nykyhetkessä. Todellisuudessa olemme aina perillä ja kaikki on hyvin, jopa suurtenkin menetysten keskellä. Todellisuus katselee tätä elämäksi kutsuttua näytelmäämme aina lempein silmin ja hyväksyy täydellisesti aina senkin kun emme vielä osaa. Se sallii senkin, että vihaamme, arvostelemme tai häpeämme itseämme. Se odottaa. Odottaa, että sallimme itsemme päästä irti kärsimyksen ikeestä ja antaudumme myös kannateltaviksi. Sallitko sen kuiskaavan sinulle:

Elämä kantaa. Asiat järjestyvät. Kaikki on hyvin.

Elämä myös kysyy hiljaa: ”Milloin olet valmis irtipäästämään kärsimyksestäsi”.  Ei mitään kiirettä, voit odottaa kuinka kauan haluat ja jatkaa kiinnipitämistä. Kun haluamme muuttua, elämä kyllä tukee ja auttaa meitä matkallamme. Siis kun päätämme haluta<3 Pienin askelin, apua vastaanottaen.

hypnoosi, mieli, tampere, hypnoterapia

regressio, hypnoosi, Tampere, toivo, terapia, valo, ahdistus, masennus, pelko,