”En voi, en osaa, se ei käy” ovat oman mieleni lempi esityksiä. Muun muassa.

Olen tosi kiitollinen, että olen saanut puolisokseni ihmisen, jonka sanavarastoon ovat aina kuuluneet sanat ”miksei?” ”laitetaan käymään” ja ”kaikki on mahdollista”.

Kyllä se väkisin tarttuu itseenkin kun sitä aikansa kuuntelee.

Rajoja, esteitä- niitä on silti vielä paljon. Valheellisia uskomuksia, miellyttämistä, epäonnistumisen pelkoa, kontrollia ja turhaa vastuuta muiden elämästä. Valheellista vastuuta. Olen kuvitellut olevani Jumala tai ainakin hänen korvaamaton apulaisensa. Mutta nyt osaan jo onneksi jopa nauraa tälle:)

Itsetutkiskelussa olen huomannut, ettei minun tarvitse lähteä kauas, opiskella mitään uutta tai tehdä jotain repäisevää, koetellakseni rajojani. Yllättävän vaikeita asioita löytyy joka päivä ihan arjessa. Joskus voi olla kaikista jännittävintä ja rohkeinta olla avoin, läpinäkyvä ja haavoittuva ihan tutuillekin ihmisille. Olen huomannut miten välttelen tietynlaisia tilanteita ja erityisesti ihmisiä, ihan vaan epäonnistumisen pelossa.  Tai etten joutuisi torjutuksi tai häpäisisi itseäni.

Jotenkin hirveän hassua, että pelkäämme näyttää todellista itseämme, täysin autenttisena ja haavoittuvaisena. Itsekin olen kuvitellut ja kuvittelen toisinaan edelleenkin huonona hetkenä, että olen jotenkin kelpaamaton, tyhjä, tyhmä, viallinen, ei- kiinnostava jne. Pelkään joskus myös tulevani tyrmätyksi ja hylätyksi, joten päätän jättää monta kivaa juttua kokeilematta.

Mitkä asiat sinua rajoittavat? Mitä sinä pelkäät? Toisten pelot saattavat joskus tuntua ihan järjettömiltä. Vaikka se ettei joku uskalla kulkea bussilla tai mennä yksin kauppaan. Jollekin kuntosalille tai uimahalliin meno tuntuu ylitsepääsemättömältä kynnykseltä. Joku taas voi tuosta vaan hypätä laskuvarjolla tai lähteä yksin toiselle puolelle maapalloa, mutta hänelle voikin läheisen ihmisen aito kohtaaminen olla se vaikein asia mitä vaan kuvitella saattaa (vaikka oman äidin tai isän).

Omasta haarniskasta, rooleista ja uskomuksista vapautumien on mahtavaa! Minusta se on meidän jokaisen ainoa merkittävä elämäntehtävämme<3.  Ja voimme aloittaa pienin askelein. Vain pieni halukkuus riittää.

Asiakastyössä olen saanut huomata, miten vaikeinta meille yllättäen ovatkin usein läheisimmät ihmissuhteet. Pakenemme läheistemme kohtaamista helposti ties mihin toimiin ja siksi ahdistuksen kierre, negatiivisuus, unettomuus, väsymys jne. jatkuvat aina vaan. Suurimmat muurit saattavat löytyä hyvin läheltä. Joskus hyvin vaikeata voi olla vaikka nähdä ja katsoa oman lapsen viattomuutta. Lapsen aitoa, läsnäoloa ja rakkautta voi olla mahdoton vastaanottaa. Juuri rakkauden vastaanottaminen onkin valtaosalle meistä kaikista vaikeinta.

Koemme, että joku ei anna meille tarpeeksi turvaa, läheisyyttä tai huolenpitoa, mutta todellisuudessa emme uskalla ottaa vastaa sitä. Saatamme kokea itsemme yksinäisiksi tai jopa eristää tietoisesti muista. Ai miksikö? Koska emme syvällä sisimmässämme koe olevamme sen rakkauden arvoisia.

 

 Onkin rankkaa huomata, että ne muurit saattavat olla itsemme edessä, ei vanhemman, puolison tai lapsen. Oman haavoittuvuuden, viattomuuden ja aitouden näyttäminen voi olla yllättävän vaarallisen tuntuista. Toisaalta se on asia, jota toivomme kaikista eniten. Että joku näkisi ja rakastaisi syvintä olemustani<3.

Kirjailija terapeutti Tommy Helstenin sanoin ”Paradoksaalisesti suurin pelkomme on, että meidät nähdään, toisaalta toivomme sitä kaikista eniten”.

Kuitenkin esitämme usein miten itsestämme jonkinlaista pintaa tai suojakuorta, Ja toivomme, että joku rakastuisi siihen. Miten roolihahmoon, paperinukkeen voisi rakastua?

Laita kommenttia ja kirjoita mikäli tämä herätti sinussa jotain. Jaetaan yhdessä ilot ja surut- avoimin mielin!

Itsemyötätuntoista ja rakkaudellista kesää! Ilo kuuluu meille kaikille<3

Kaisa

Mikäli sinä olet kiinnostunut tarkastelemaan elämääsi ja mieltäsi rajoittavia uskomuksia eri näkökumista ja vapautumaan niistä, on minulla muutamia vapaita aikoja henkilökohtaiseen tapaamiseen Tampereella, (Ratkaisukeskeinen lyhyterapia+ suggestiivinen rentoutus). Keskustelussa kysyn oikeita kysymyksiä, kuuntelen, olen hiljaa ja pidän valoa sinne missä sitä ei vielä ole. En neuvo, en ohjaa. Sinussa on kaikki viisaus, voima ja tieto.

Ota yhteys Kaisa@leijonansielu.fi, niin sovitaan tapaaminen.