Lupa tuntea ratkaisu moniin ongelmiin ja elämän vaikeuksiin.

Ahdistaako? Väsyttääkö? Onko olosi sekava?

Oman kokemukseni mukaan ahdistus on normaali osa ihmisen elämää ja luonnollinen ”tunne”. Joskaan ei niinkään mukava tai hyväksytty seuralainen.

Mieluummin työnnämmekin vaikeat tunteet sivuun sen sijaan, että uskaltautuisimme tunnistamaan ja tuntemaan niitä. Puhuminen auttaa paljon, mutta mielestäni sen lisäksi vaaditaan rohkeutta kokea ja olla läsnä tunteelle. Tätä tunnekokemusta voidaan tutkia ja kokea yhdessä myös terapiassa. Se saattaa tuntua vaikealta, mutta yhdessä kokeminen on hyvin parantava ja ihana kokemus.

 

Omasta voimasta putoaminen saattaa tapahtua monella tasolla ja tavalla. Emme ole itsesämme, itsemme puolella, vahvasti kehossamme, energiassamme. Saattamme eri tilanteissa ja elämänvaiheissa jopa kokea kadottaneemme itsemme, oman voimamme, elämän energiamme ja sen kuka olemme.

 

hypnoosi, tampere

Hän tietää arvonsa ja voimansa. Etsi sisältäsi tämä voima. ilo, elämänenergia, luovuus,lupa tuntea

Luultavasti meillä on ollut jossain elämäntilanteessa hyvä syy turvautua korvikekäyttäytymiseeen ja erilaisiin käyttäytymisstrategioihin (esim. miellyttäminen, pelleily, suorittaminen, analysointi…jne). Turvaudumme näihin tottumuksesta yhä uudestaan ja se on asia joka pudottaa meidät pois itsestämme. Omista selviytymisstrategioista esim. miellyttämisestä tai jyräämisestä on vain opeteltava pikkuhiljaa eroon. Muista kuitenkin, että nämä ovat lähtökohtaisesti palvelleet sinua joskus.

Esimerkiksi hyvin tavallisista sosiaalisten tilanteiden fobiasta kärsivä kuvaa usein jännää ulkopuolisuuden tunnetta. Se tunne, kun kävelee, vaikka urheilukaupan käytävää ja kokemus siitä kuin kaikki katsoisivat ja arvioisivat vain minua. Pahimmillaan tämä voi johtaa kehosta irtaantumisen tunteeseen, pyörtymisenä tai muuna mielen temppuna tai tarpeena paeta niin sanotusti paikalta. Ihan kuin kaikki katsoisivat vain minua ja olen erilainen kuin muut.. Minussa on jotain epäilyttävää, jotain outoa, erityistä..

 

Tämä alitajunnan tarve ”paeta” paikalta saattaa johtua myös aiemmista kokemuksista. Joskus aiemmassa elämänvaiheessa on ollut vaihe tai yksittäinen kokemus, jolloin olemme joutuneet kehittämään keinoja selviytyjä. esim. koulukiusaaminen on yksi merkillepantava ja hyvin yleinen tausta ”juonne” näissä sosiaalisten tilanteiden peloissa. Joskus mitään erityistä traumaattista tilannetta ei ole, mutta etenkin herkät ihmiset voivat kokea voimakkaasti muiden arviointia ja hyväksynnän puutetta. Etenkin jos tällaista hyväksyvää tukea ei ole saatu lapsuudessa tai nuoruudessa kotona.

 

Minulla on tarve sanoa ja toistaa, että nämä putoamiset omasta voimasta ovat normaaleja ja kaikilla on niitä jossain tilanteissa jonkun asteisina. Kyse ei ole koskaan vain “minun” ongelmastani.

 

Yksi parantava asia, jota ihan jokaisen kannattaisi treenata on palaaminen takaisin omaan kehoon. On todella tärkeää tulla tietoiseksi mitä omassa kehossa kulloinkin tapahtuu. Tämän treenaaminen on aika helppoa, mutta mielen tasolla se voi olla hurjan haastavaa jos olemme tottuneet pakenemaan tunteita ja tuntemuksiamme. (huom! tämä johtuu siitä, että jossain elämänvaiheesta ei ole ollut turvallista olla oma itse tai olemme tehneet tällaisen tulkinnan). Oman kehon ja tuntemusten skannaaminen kannattaa aloittaa niissä tilanteissa kuin olemme yksin ja meillä on pieni hetki aikaa pysähtyä,

 

On niin luonnollista, että haluamme vältellä kipua! Mutta ikävä kyllä harva meistä on saanut oivaltaa miten tärkeää on antaa tunteiden ja tunnekokemusten tulla. Tulla ja mennä! Yksi arvostamistani henkisistä opettajista Jeff Foster on puhunut paljon tunteiden tuntemisesta. Ei ”let it be” vaan ”let it come” hän ehdottaa! Tunnetyöskentelyssä tärkeää on tunteiden aistiminen, ei analysointi! Lopulta tunne on vain tunne, tunteet menevät ja tulevat.

 

Oikeasti me haluamme tuntea elämää väkevästi ja voimakkaasti. Elämänenergian pidättely tai totuttu roolikäyttäytyminen yhdelläkin elämän osa-alueella uuvuttaa, ahdistaa ja masentaa.

 

Onko mahdollista ottaa vastaan tunteita ja vain nimetä ne? Ahaa.. nyt tuntuu surua, nyt yksinäisyyttä.. Onko tämä tunne häpeää? Miltä suru tai yksinäisyys tuntuu ilman määrittelyjä. Jos meillä ei olisi nimiä eikä keinoja analysoida, voisiko suru tunteena, tuntemuksena, ilman mitään ajatusta, olla yhtään huonompi kuin rakkaus tai ilo?

 

Miltä tuntuisi ajatus siitä, että tunteet saavat olla ja virrata (kehossamme) olimme missä (vuorovaikutus-) tilanteissa tahansa. Olla tietoinen mitä itsessä tapahtuu. Ilman rooleja ja hyväksyä nämä ihanat voimat ilman pidättelyä, esittämistä, panikoimista jne.. Olla aidosti ja rohkeasti joka olen. En tulevaisuudessa vaan nyt juuri, kaikessa keskeneräsiyydessä! Huonommuuden tunne tulee siitä kun pitää olla oikeanlainen

Kun annamme itsemme tulla tietoisiksi mitä meissä tapahtuu, miltä kehossamme tuntuu, voi ahdistus, masennus, väsymys ym. seuraumukset alkaa yllättäen lievittyä ja lukkiutumisen tilalle alkaa tulla tilaa, väljyyttä, iloa ja energiaa. Elämän ilo ja potentiaali saa tulla sisään ja virrata vapaasti kuin keväinen puro.

HARJOITUS JUURI SINULLE?

Jos tämä koskettaa sinua, niin ehdotan erästä maailman parasta, mutta liian vähän arvostettua suurta, suurta harjoitusta. Se on tunnepäiväkirjan pitäminen. Ota vaikka kännykän muistiinpanot ja kirjoita siihen joka päivä mitä tunteita koet kyseisellä hetkellä. Nimeä ne ja ANNA TUNTUA! Mutta älä lähde puimaan tässä yhteydessä mistä ne johtuvat. Ole vain kiinnostunut mitä sinussa tapahtuu. Uskalla tuntea. Löydä mahdollisimman monta tunnetta. Se on kaunista. Vapauttavaa! Suorastaan räjäyttävää.

 

Ja kaikki nuo tunteet ja tuntemukset ovat osa elämää! Ne kuuluvat kaikille. Ja hei: kaikilla on nuo tunteet! Jos joku sanoo ettei ole kokenut koskaan yksinäisyyden tunnetta, niin se on täysin mahdollista. Mutta vain siksi, että hän ei ole osannut olla yhteydessä tiettynä hetkenä kokemukseensa ja oloonsa. Mitä jos se tunne mitä ensi tuntemuksella kutsumme yksinäisyydeksi ei olisikaan paha tunne? Jos siinä kokemuksessa onkin takana tärkeää voimaa? Omaa voimaa, elämän energiaa, luovuutta, itsenäisyyttä, itseluottamusta tai tänne suuntaan viittaavaa? Mitä jos tunteita ei kannataaan missään nimessä ignoorata…?

 

Varoituksen sana: Elämäsi saattaa mullistua ja saatat kohdata aluksi myllerrystä mielessäsi tämän pikku ”vaatimattoman” harjoituksen myötä. Se voi juontua siitä, että olet aidosti läsnä itsellesi ehkä ensimmäistä kertaa sitten lapsuuden. Joten tässä kannattaa olla itsellensä hurjan armollinen ja huomioida pienet positiiviset muutokset. Yleensä hitaat prosessit ovat hyviä ja kestäviä muutostilanteissa.

Usein pintamme alla on paljon tuntematonta kipuilua, tunnelukkoja, lukittuneita käytösmalleja ja ennen kaikkea itsemme hylkäämistä. Omien tarpeidemme ja tunteidemme vähättelyä!

 

Positiivinen puoli harjoituksessa on se, että nämä tunteet ovat olleet ja ovat sinussa joka tapauksessa. Et synnytä mitään uutta jos annat niiden tuntua.

 

Miltä siis tuntuisi ajatus keskittää huomio itseesi vaikka sen sijaan että etsisit älyllisiä ratkaisuja ongelmiisi ja kamppailisit ikuisesti samojen ongelmiesi kanssa. Mitä jos uskallaudut tutkimaan kehoasi ja siellä liikkuvia tunteita ja tapahtumia. Tämä on vastaus myös hyvin yleiseen pulmaan eli läsnäolon ongelmaan.

Onnea kehosi ja mielesi tiedostamisen matkalle<3

Kaisa

Työskentelen Tampereella Hypnoosin ja lyhytterapian parissa. Hypnoosi- ja tietyllä tapaa koko ratkaisukeskeinen työskentelyote auttaa meitä palautumaan terapiassa omaan voimaamme ja muistamaan edes hetkellisesti omat voimavarmamme, resurssimme ja olemuksemme. Hypnoosi ei ole mikään ihmeparannuskeino eikä se toimi kaikille.  Monenlaisia muitakin hyviä tapoja harjoittaa läsnäoloa on. Jonkinlaista hiljaisuutta tai pysähtymistä itsen kuunteluun tarvitaan. Tätä hetkeä voi olla hyvin vaikea löytää hektisestä ympäristöstä. jollekin metsäkävely palauttaa itsen äärelle, meditaatiot, joogat ja mietiskelyt sopivat toisille. Joskus pieni hetki tekemättä mitään ja kehon kuuntelu voi olla enemmän kuin paikallaan. Kirjoittaminen, laulaminen ja maalaaminen auttavat varmasti. Myös hyvät kohtaamiset auttavat meitä myös peilaamaan itseämme aidolla ja vahvistavalla tavalla. Mikä voisi auttaa itseäsi keskittymään paremmin sisäänpäin ja kuulemaan sisintäsi? Kuuntele, skannaa ja ole. Sitten kysy itseltäsi mitä tarvitset ja mistä pidät 🙂

 

terapia

elämänvoima, ilo, terapia, hypnoosi, Tampere