Omassa työssäni tämän vuoden loppupuolella ovat korostuneet yksinäisyyden ja eristyneisyyden tunteet. Näihin tunteisiin ja ajatuksiin liittyy yleensä myös kaipuuta, surua, pettymystäkin. Myös kuoleman.- ja menetysten pelko ja ajatukset ovat olleet selvästi läsnä. Tylsyys, tyhjyys ja merkityksettömyys ovat osa olemattomuuden pelkoamme.

”Kuole eläessäsi” eli ”Memento moris”,  sanotaan kuitenkin olevan yksi tehokkaimpia henkisiä harjoituksia. Oman kuolevaisuuden hyväksyminen ja siihen liittyvien tunteiden läpikäyminen voi opettaa meille elämäniloa ja elämisen taitoja. Koska vaan yhtenä päivänä kuolemme. Kaikkina muina olemme elossa! 

Se, että  moni tuntuu nyt potevan merkityksettömyyden tunteita, on niin ymmärrettävää. Ne pienet asiat, joista normiarjessamme olemme saaneet nauttia, ovat poissa, uhattuina tai tapahtuvat ”maskin takaa”. Emme voi olla törmäämättä pelokkaisiin ilmeisiin maskien takana. Jotkut vastaantulijat hyppäävät jopa toiselle puolelle katua tartunnanpelossa!

Omat pienet arjen puuhamme, kivat pikku kohtaamiset, harrastukset ym. ovat jääneet. Näiden harrastusten ja voimavarojemme merkitystä tyhjyydentunteessa ei voi vähätellä. Silloin kun teemme asioita joista pidämme ja  nautimme, olemme omassa voimassa ja koemme itsemme vahvoiksi. Tämä on mitä suurin elämän tarkoitus! Nämä asiat eivät ole välttämättä ulkoisesti aina suuren suuria.

Nyt monelta nämä ”pienet” voimavarat puuttuvat ja yhteydentunne myös itseen voi olla piilossa. Suru ja erillisyys voivat olla vahvasti läsnä ja takertua puseroon.

Moni meistä on tavalla tai toisella ”joutunut” kohtaamaan enemmän itseään ja olemisen tilaa. Toisin kun saattaisi luulla, se ei ole aina ihanalta tuntuva kohtaaminen, vaan jopa ahdistuksen ja kivun tunne. Näidenkin tunteiden kanssa oleminen on arvokasta ja luulen, että tätäkin lajia on tänä vuonna monelle annettu. Itseään kun ei pääse karkuun, varsinkaan jos olemme eristyksessä, karanteenissa tai muuten vain henkisesti ”lukittuja” Maailma ei ole nyt avoin ja sen tiedostaminen saattaa jo itsessään tuntua eristykseltä, Itselleni ainakin.

Olemme tänä erikoisena vuonna 2020 väistämättä joutuneet kohtaamaan pelkoa, yksinäisyyttä, ahdistuneisuutta, tietämättömyyttä ja omaa keskeneräisyyttä. Tällaisen tunnesekamelskan keskellä olemme vaan eläneet ja kuitenkin toimineet ja arjessamme kukin parhaiden kykyjensä mukaan. Uskon, että jotain vahvuuttakin tästä on väistämättä jäänyt takataskuihin.

Eiköhän olisi siis myös aika kiittää itseä ihan vaan tämän vuoden läpikäymisestä? Ehdotan maljaa juuri sinulle ja minulle, sille miten upeasti kuitenkin olemme täällä vaan porskuttaneet? Omilla tyyleillämme ja parhaiden sen hetkisten kykyjemme mukaan!

Me emme tiedä vuoden 2021 suuntaa. Lopulta ainoa asia mihin voimme vaikuttaa onkin siihen miten suhtaudumme itseemme ja omaan sisäisyyteemme, omaan hyvinvointiimme. Koronavuosi voi olla opettamassa eritoten sitä kuinka hyvin opimme olemaan itsemme kanssa. Yksinäisyydentunne voikin olla lopulta syvää kaipuuta itseensä ja kutsua yhteyteen ja läsnäoloon tämän hetken kanssa. jos emme ole yhteydessä itseemme, emme kykene olemaan aidosti yhteydessä muihinkaan. Mitä jos tämä 2020 olisikin kaikessa kamaluudessaan myös siunauksen vuosi. Jos negatiivisilta tuntuvia  tunteita on oppinut kohtaamaan ja sietämään edes hippusen verran, uskon sen tuoneet uutta voimaa ja vahvuutta tulevaan vuoteen. Yksinäisyyden tunteestakin voi tulla hyvä ystävä.

Itselleni tämä vuosi on opettanut ehkä eniten yhteyttä itseni ja maailman välillä. Tuntuu hyvältä tiedostaa etten ole yksinäinen saari. Tunnen, että olemme tietyllä tavalla kaikki samassa veneessä. Kynnämme yhdessä erikoista merta, laivassa, jossa ei tunnu olevan kapteenia.

Entä sinä? Oletko vielä keksinyt mitä hyvää tämä vuosi on sinulle tuonut tai ehkä jopa vähän opettanut? Mikä sinua auttoi selviytymään niinä kaikista ikävimpinä tai hankalimpina hetkinä?

Toivon meille kaikille ihanaa, yhteydellistä, avointa ja valoisaa vuotta 2021! Meistä jokainen on nyt kruununsa ja kuplivansa ansainnut. Miten ihanalta tuntuukaan ajatus puhtaasta, uudesta sivusta! 2020 olet niin tervetullut!

Olisi kiva kuulla mitä pientä kannustusta voisit itsellesi sanoa kuluneen vuoden läpi elämisestä.

Lämpimin ajatuksin;

Kaisa

hypnoosi, Tampere, terapia