Leppoisaa lomailua vai jatkuvaa tappelua aamusta iltaan? Jotkut vanhemmista osaavat nähdä kesäloman etuoikeutena ja arvostaa sitä suunnattomasti hektisen arjen jälkeen. Toiset taas kokevat pitkän perhekeskeisen kesäloman stressaavana, ahdistavana ja hermoja raastavana kokemuksena vuosi toisensa jälkeen. Miten koet itse oman ja perheesi kesäloman? Vietätkö perheesi kanssa tiiviisti koko kesän vai osaatko hakeutua myös omiin mielipuuhiisi?
Olen tänä kesänä tavannut paljon eri elämäntilanteissa olevia perheitä, jotka ovat antaneet anonyymisti julkaista ajatuksiaan kesälomasta. Kohtaako niistä ehkä jokin omien kesäkokemuksiesi kanssa vai osaatko kenties arvostaa tämänhetkistä tilannettasi vielä enemmän?
”Meillä kaikilla oli niin suuret odotukset kesän suhteen, mutta muuttuvan työtilanteeni vuoksi suunnitelmat menivät täysin uusiksi. Nyt myös pettymykset ovat suuria, mutta tähän on vain jotenkin sopeuduttava.”
Nainen 39 v.”Olen tänä kesänä ensimmäistä kertaa aidosti ymmärtänyt, että kiireetön yhdessäolo on melkoisen pitkä investointi lapsiin. Huomaan todella nauttivani heidän seurasta, vaikka he riitelevätkin päivittäin. Osaan kuitenkin vilpittömästi arvostaa sitä, että meillä ei ole jatkuva kiire töihin, kouluun ja päiväkotiin. Tajuan vasta nyt, miten rankka talvi meillä on takana ja miten kovilla olemme koko perhe olleet. Huh! En ole milloinkaan osannut arvostaa kesää näin paljon, joten seison vesisateessakin hyvin kiitollisin mielin.”
Nainen 32 v.”Meidän perhe tekee lähes kaiken aina yhdessä ja minusta se on vallan ihanaa. Tänä kesänä mieheni on kuitenkin hakeutunut jatkuvasti omiin puuhiinsa, eikä halua tehdä minun ja lasten kanssa juuri mitään. Säästimme lomamatkaakin varten, mutta hän ei vaikuta millään lailla innostuneelta. Tuntuu tosi kummalliselta, vaikka ystäväni pitävät tätä täysin normaalina? Pitääkö minunkin nyt löytää joku oma juttu?!”
Nainen 41 v.”Lapseni on terve. Hänen pitkä sairaalajaksonsa on päättynyt. Voiko enää onnellisempaa kesää perhe saada?”
Nainen 44 v.”Tänä vuonna osattiin kerrankin suunnitella sellainen loma, joka tyydytti jollain tavalla koko perheen tarpeita. Lasten ikähaitari kun on 2- 17 vuotta, niin aina ei mene retket ja suunnitelmat ihan nappiin. ”
Nainen 41 v.
” Huomaan, että olen antanut lapsilleni jonkinlaista ”tiivistettyä laatuaikaa”, enkä ole jaksanut varmaan koskaan olla aidosti läsnäoleva isä. Pakenen tavallista arkea keksimällä sirkushuveja joka päivälle. En haluaisi vertailla itseäni muihin, mutta naapuriani seuratessani jotenkin tajusin, että hyvä suhde lapseen syntyy ihan vain olemalla ja tekemällä arkisia asioita yhdessä. Oleminenkin on jotain. Se on oikeastaan juuri sitä, mihin itse jatkuvasti pyrin”
Mies 42 v.” Minä olen niin rutinoitunut arki-ihminen, että huomaan kaikkien loma-aikojen olevan haastavia minulle. Haluaisin mennä edes joskus ajoissa nukkumaan, mutta ennen kymmentä on turha kuvitellakaan saada lapsia trampoliinilta, uimarannoilta, kavereilta ja ties mistä kotiin. Voi kumpa osaisin rentoutua itsekin.”
Nainen 30 v.
”Ensimmäistä kertaa lasten syntymän jälkeen mulla on ihan oma harrastus ja saan toteuttaa sitä myös kesällä. Kehottaisin kaikkia perheellisiä löytämääm sen ”oman jutun”, vaikka se tuntuu arjen pyörityksessä toisinaan mahdottomuudelta. Mulle juokseminen on henkireikä, eikä edes maksa mitään. Jaksan olla niin paljon parempi tyyppi, kun pääsen iltaisin lenkille.”
Mies 30 v.”Lapset 3 vuotta, 9 vuotta ja 12 vuotta huutavat ja vinkuvat koko ajan. Miehellä ei yhtään lomaa. Odotan todella, että pääsen töihin lepäämään.”
Äiti 39 v.”Mulla on kesäksi ihania konsertteja luvassa mahtavassa naisseurassa. Olen rohkeasti pyytänyt lastenhoitoapua ja mieskin ottanut enemmän vastuuta. Nautin todella, että saan laittaa muutaman kerran kesässä bilevaihteen päälle.”
Nainen 34v.”Mä vaan niin makaan, syön, löhöän ja halin lapsiani.”
Nainen 40 v.
Itse saan viettää tänä vuonna erityisen pitkän kesäloman, joten..
”minulla on vielä monta aamua aikaa nauttia siitä, että saan pötkötellä pitkän kaavan mukaan lapset kainalossa sängyssä. Hetken halittelun jälkeen yksi lapsista toteaa joka ikinen aamu: ”Jee, kesäloma, kesäloma!” Kahvikuppi jos toinenkin omalla terassilla on luxusta, varsinkin niinä aamuina kun aurinkokin pilkahtaa. Aamutreenille on vihdoinkin aikaa, enkä haluaisi luopua siitä enää ikinä! Erityisen ihanaa on viettää kiireettömiä hetkiä perheen, isovanhempien ja ystävien kanssa ilman kellonviisareiden tuijotusta ja työasioiden pyörittelyä päässä. Yritän myös pyhittää mahdollisimman paljon aikaa lepäämiselle, vaikka se ei ole minun vahvin lajini! Rentoutuneet ja kesänriehakkaat lapseni jaksavat soittaa päivä toisensa jälkeen youtubesta Robinin ”Parasta just nyt” kappaletta ja eilen pyysivät lounaaksi nakkitikkareita. Ja minähän niitä tein, koska ei tulisi mieleenikään stressata ruoanlaitosta. Ja siinä hetkessä nakkitikkarit tuottivatkin parhaan mahdollisen lopputuloksen kaikkien kannalta. Minulla on oikeastaan aikas kivoja juttuja edessä vielä tänä kesänä sekä perheen että omien ystävieni kanssa. Olen oppinut pysähtymään joka päivä hetkeksi ja sanomaan KIITOS tästä kaikesta!”
Näiden ajatuksien kautta toivotan sinulle lukijani omannäköistäsi ja mitä mainiointa kesää<3