Uskallatko sinä myöntää olevasi kateellinen jollekin toiselle vastaavassa elämäntilanteessa olevalle?  Haluaisitko juuri sinä elää tämän ihmisen elämää? Mistä järjetön kateuden tunne voi juontaa juurensa?

 

Läheinen äiti ystäväni kirjoitti kateudesta näin:

”Olen kokenut jo oman perheeni sisällä olevani heikompi kuin muut perheenjäsenet. Muistan, että minua on lapsena jatkuvasti alistettu ja tekemisiäni vähätelty. Tuntuu, että minä olen saanut arvostusta vain hyvästä koulumenestyksestä ja urheilusuorituksista, en muusta. Uskon, että nämä kokemukset ovat osittain ajaneet minut tähän pisteeseen missä nyt olen; negatiiviseen kateuteen toisia ihmisiä kohtaan. Rehellisesti sanottuna, en osaa iloita ystäväni uudesta työstä ja upeasti remontoidusta keittiöstä, vaikka haluaisinkin. Asiat, joita kadehdin ovat välillä hyvinkin pieniä, mutta paisuessaan ne saattavat hallita ajatuksenkulkuani ja jokapäiväistä elämääni. Koenkin, että kateus on ikään kuin oma mielentilani, jossa minun on vaikea hyväksyä aidosti toisten ihmisten onni. Olen kuitenkin jollain tavalla iloinen osatessani myöntää minussa toistuvasti vellovan kateuden tunteen. Se kertoo siitä, että olen mennyt tunnetaidoissani huimasti eteenpäin.”

Mitä ajatuksia tarina sinussa herättää?

Itseäni kiehtoo ajatus siitä, kuinka toisten kadehtimisen voisi kääntää positiiviseksi voimavaraksi ja näin ollen saada itsekin onnistumisen kokemuksia samaisella osa-alueella. Jos vaikkapa kadehdit ystäväsi treenattua vartaloa, niin käännähän asia päälaelleen. Voisitko oikeasti ajatella asiasta näin: ”Nyt riitti tämä oma saamattomuuteni! Minä alan myös treenaamaan, kun sinäkin olet noin terveen ja hyvinvoivan näköinen.” Tai jos ystäväsi perustaa menestyvän yrityksen, voisiko negatiivisen kateuden sijaan ajatella: ”Wau, yrityksen perustaminen oli minunkin haaveeni joskus. Voi kuinka hän on rohkea. Jos sekin uskalsi sen tehdä, niin miksen minäkin.”

Voisiko siis kadehdittavasta ihmisestä tehdäkin ihailujen kohteen ja motivaation omien haaveiden toteuttamiseen? Ei kai toisten ihmisten onnistuminen ole meiltä itseltämme millään tavalla pois? Sehän voi toimia meille jopa ponnahduslautana johonkin aivan uuteen ja kasvattaa omia mahdollisuuksiamme tavoittelemallamme tiellä. Uskaltaisitko sinäkin avata sisimpäsi todellisille tunteillesi sekä ajatuksillesi täysin hyväksyvästi ja kokea ne juuri sellaisena kuin ne ovat? Matka negatiivisesta kateudesta pois pääsyyn vaatii katseen kohdistamista omaan elämäntilanteeseen ja siihen, mitä itse voisi tehdä oman onnellisuutensa sekä tyytyväisyytensä eteen. Tämä matka saattaa olla pitkä, mutta hyvinkin palkitseva.