Jospa ongelmamme ovatkin jo ratkenneet?

Viime päivät olen joutunut selvästi opettelemaan uudestaan hyväksymisen oppiläksyä. Olen haksahtanut itse mahtaviin tekniikoihin, joilla elämän ongelmia ratkotaan. Näissä tehtävissä korostuu paljon tulevaisuuteen suuntautuminen, myönteisen tulevaisuuden visiointi ja pienten konkreettisten askeleiden ottaminen kohti muutosta. Työskentely ja tehtävät ovat innostavia, kannustavia ja ne usein miten tempaavat mukaansa. Positiivisia tuloksia syntyy. Elämän solmukohdissa tämä työskentely ja ajatusmalli todella toimii. Hyviä asioita alkaa tapahtua.  Tästä syystä työskentely kannustaa salakavalasti kehittämään myös itseäni lisää ja lisää.

Elämän äly on kuitenkin viisaampaa.  Kun onnistun ”kehittämään” itseäni, olen luonut  illuusion elämän hallitsemisesta. Huomaan tällöin aina  putoavani lujaa jaloilleni. Maa kutsuu. Elämää ei voi hallita! Herään pysähtymään paikoilleni ja ihailemaan ympärilläni olevaa elämää. Kun päämäärät ovat innostavia ja houkuttelevia, saattaa tämä hetki ja itse matka unohtua. Minäkin olen ollut vähällä unohtaa, että linnut laulavat ja lapset nauravat. Kaikki on jo hyvin. Tässä ja nyt. Miksi joku pieni ääni vieläkin yrittää sumuttaa minua ja kuiskii korvaani (”Mutta voisivathan ne olla vielä paremmin”)

Otan itseni rehelliseen syyniin ja huomaan, että olen taas alkanut salakavalasti suorittamaan elämää. Olen unohtanut  mitä viisaimman aforismin: ”Tärkeintä ei ole päämäärä, vaan matka itsessään”. No niinpä. Elämää ei voi ratkaista. Sitä kuuluu elää! Minun tehtävänäni on elää elämääni ja myös hyväksyä mitä se vastaan tuo. Lopulta elämä on kuitenkin sarja ratkaisemattomia ongelmia. Elämä ei tule koskaan valmiiksi. Aina on uutta pyykkiä pestävänä ja laskuja maksettavana. Mutta elämän äly ongelmien taustalla on ajatonta ja vapaa kaikista pienemmistä ja isommista murheistamme.

Tärkeämpää kuin tulevaisuuteen suuntautuminen on huomioida ne hyvät asiat, jotka elämässämme jo toimivat sekä se kaikki hyvä muutos mitä on jo tapahtunut. Tämä viittaa myös syvästi kiitollisuuden havainnointiin. Jossain mielessä kiitollisuus on jatkuvan tavoittelemisen ja muutossuuntautuneisuuden vastakohta. On ihan oikein alkaa muutamaan asioita, jotka eivät toimi. Kaikki lähtee kuitenkin ajatuksesta ja siitä mihin keskitämme huomiomme. Miten valitsemme asennoitua asioihin.

Voit toivoa, rukoilla ja uskoa, että asiat tapahtuvat tietyllä tavalla. Joskus tämä toimii, toisinaan ei. On tärkeää myös päästää irti toivomuksista ja odotuksista ja elää nyt käsillä olevaa elämää. Elämää ei voi ratkaista.  Mitä jos kaikki onkin oikeastaan hyvin? Mitä  ihmettä me etsimme? Mitä odotamme? Jos kaikki on jo tässä. Nyt.
Kiitollista ja arvokasta päivää sinulle ystäväni❤

PS. Eiköhän listata porukalla jälleen kerran niitä asioita mitkä ovat hyvin ja mistä saamme olla kiitollisia tänäänkin, kaikesta huolimatta tai ehkä juuri siksi<3