Neurotyyppi, persoonallisuus ja temperamentti – ja kaikki se, mikä sekoittaa pakkaa
Moni meistä pohtii jossain vaiheessa elämää: kuka minä oikeastaan olen?
Miksi reagoin kuten reagoin, miksi väsyttää, miksi tunnen liikaa – tai liian vähän? Näitä kysymyksiä lähestyessä vastaan tulevat usein käsitteet neurotyyppi, persoonallisuus ja temperamentti. Ne liittyvät kaikki siihen, millainen ihminen olet – mutta eri tasoilla.
Neurotyyppi on hermoston perusta
Neurotyyppi kuvaa sitä, miten aivosi ja hermostosi toimivat: miten käsittelet tietoa, aistiärsykkeitä ja vuorovaikutusta. Esimerkiksi autismikirjon tai ADHD:n kaltaiset neurotyypit eivät ole vikoja vaan erilaisia hermoston tapoja toimia. Ne vaikuttavat siihen, miten kuormitut, keskityt, palaudut ja koet maailman ympärilläsi.
Persoonallisuus ja temperamentti näkyvät arjessa
Temperamentti on pitkälti synnynnäinen taipumuksemme reagoida: kuinka voimakkaasti koemme tunteita, miten nopeasti innostumme tai vetäydymme, tarvitsemmeko paljon vai vähän virikkeitä.
Persoonallisuus puolestaan muotoutuu elämän aikana kokemusten, ihmissuhteiden ja ympäristön vaikutuksesta. Siinä yhdistyvät luontaiset piirteet ja opitut selviytymistavat.
Arki ja elämänkokemukset voivat hämärtää itseymmärrystä
Usein neurotyypin, temperamentin ja persoonallisuuden päälle kerrostuvat elämän aikana kuormitus, stressi, pettymykset, menetykset ja joskus myös traumat. Kun hermosto on pitkään ylivirittynyt tai varuillaan, voi olla vaikea erottaa:
olenko minä tällainen – vai olenko väsynyt, haavoittunut tai ylikuormittunut?
Moni huomaa vasta pysähtyessään, että osa “luonteesta” onkin ollut selviytymistä. Kun kuormittavia kokemuksia pääsee käsittelemään turvallisesti, hermosto alkaa rauhoittua – ja samalla oma olemus usein selkeytyy.
Me elämme jatkuvasti erilaisten neurotyyppien keskellä
Työelämässä, parisuhteessa, perheissä ja asiakastyössä kohtaamme jatkuvasti ihmisiä, joiden hermosto toimii eri tavoin kuin omamme. Toiset tarvitsevat rauhaa, toiset vilskettä. Toiset puhuvat ensin ja ajattelevat sitten, toiset päinvastoin.
On inhimillistä, että viihdymme usein parhaiten omanlaistemme kanssa – heidän, joiden rytmi, reagointitapa ja ajattelutyyli tuntuvat tutuilta.
Silti moni syvä oppiminen tapahtuu juuri erilaisten ihmisten kanssa. Toisenlainen hermosto voi avata meille uuden näkökulman maailmaan – ja myös itseemme.
Lyhytterapia voi auttaa selkeyttämään: kuka minä olen tämän kaiken alla?
Lyhytterapeuttinen keskustelu on tila, jossa ei tarvitse määritellä itseään valmiiksi. Riittää, että saa olla utelias itseään kohtaan.
Kun puhutaan arjen kuormituksista, ihmissuhdemalleista ja elämänhistoriasta, alkaa usein hahmottua, mikä on:
• hermoston tapa toimia,
• temperamentin perusvire,
• ja mikä taas elämän mukanaan tuomaa kuormaa.
Usein jo se, että tulee kuulluksi ja ymmärretyksi, rauhoittaa hermostoa. Ja kun hermosto rauhoittuu, itsestä alkaa näkyä uusia puolia – joskus juuri ne kaikkein omimmat.
Joskus yksi kohtaaminen riittää avaamaan jotakin tärkeää.
Ja toisinaan pieni prosessi voi muuttaa tapaa katsoa itseään kokonaan. Jos sinä olet miettinyt lyhytterapian aloittamista, niin otan vastaan lyhytterapia- asiakkaita Tampereen keskustassa, Sukkavartaankadulla.. Ota yhteys kaisa@leijonansielu.fi tai lue lisää täältä:
https://leijonansielu.fi/lyhytterapiaa-tampereella/
Kaisa