Ratkaisukeskeinen terapia on syntynyt 1970-1980 lukujen taitteissa USA:ssa perheterapian piirissä. Sen perustajat ovat olleet moniammatillinen tiimi, jonka jäsenet ovat alkaneet tietoisesti luoda uutta terapeuttista mallia. Tiimin jäsenet tulivat monenlaisista terapiataustoista mm. perheterapian, behavioristisen terapian, psykoanalyyttisen terapian, hypnoositerapian viitekehyksistä.
Ratkaisukeskeisen työtavan olennaisia piirteitä on myönteisen, toiveikkaan tai optimistisen näkökulman rakentaminen. Ratkaisukeskeisyys on tulevaisuusorientoitunutta, eli terapeuttisessa keskustelussa luodaan yhdessä asiakkaan kanssa kuvaa muutoksesta tai toivotusta tulevaisuudesta.
Ratkaisukeskeisyys on kehitetty erittäin käytännönläheiseksi ja siihen on etsitty tietoisesti tapoja ja kysymyksiä, joiden on huomattu toimivan asiakkaiden vaikeissa kokemuksissa. Ratkaisukeskeisyys ei ole pelkästään menetelmä vaan tapa ajatella asioista.
Hyvä ratkaisukeskeinen terapeutti pyrkii tapaamisilla asettumaan tasa-arvoiseen suhteeseen asiakkaan kanssa. Perinteisesti esimerkiksi terveydenhuollossa ammattilainen on ollut auktoriteetti, jolla on valtaa asiakkaaseen, eli hän tietää asiakkaan ongelmasta tai sairaudesta enemmän kuin asiakas. Ratkaisukeskeisessä työtavassa terapeutti on kehittynyt asettumaan asiakkaan kanssa samalle tasolle. Asiakasta pidetään oman tilanteensa asiantuntijana. Terapeutti antaa asiakkaan määritellä itse itsensä eikä tee hänestä tulkintoja, vaan antaa asiakkaan määritellä itse itsensä.
Ratkaisukeskeisyyden taustalla teorioina ovat eniten vaikuttaneet systeemiteoria, kybernetiikka ja sosiaalinen konstruktionismi. Systeemiteoreettinen näkökulman mukaan kaikki vaikuttaa kaikkeen, jolloin yksikin tapahtuva muutos saa aikaan toisia muutoksia. Systeemiteoria ajatellee, että pienetkin liikahdukset johonkin suuntaan saattavat olla alkuja suurille muutoksille. Tämän vuoksi ratkaisukeskeisyydessä halutaan huomioida pienen pieniä muutoksia ja tehdä niitä näkyviksi. Yksikin myönteinen muutos lisää usein optimistisuutta ja rohkeutta pyrkiä uusiin muutoksiin.
Systeemisessä perheterapiassa korostetaan vuorovaikutuksellisuutta. Terapiassa ei hoideta pelkästään yksilöitä, vaan laajemmin koko ympäröivää systeemiä, johon tyypillisesti sisältyy erityisesti perhe. Systeemisen näkemyksen mukaan yksittäinenkin muutos yksilössä voi käynnistää koko systeemin muutoksen ja päinvastoin ympäröivän systeemin muutos voi muuttaa yksilöä. Usein suuriin ja pitkäaikaisiin ongelmiin riittää muutos pienessä ja yksinkertaisessa tavassa toimia.
Kybernetiikka on systeemiteorian osateoria. Kybernetiikka vaikuttaa siihen, että asioita ei tulkita vaan päätelmät perustuvat aina havaintoihin. Ratkaisukeskeisyydessä tämä merkitsee vuorovaikutuksen ohjaamista. Pyritään siihen, että ei toistettaisi sellaisia ratkaisuyrityksiä, jotka eivät aikaisemmin ole toimineet, vaan etsitään sellainen keino, mikä toimii ja minkä asiakas saa itse toimimaan.
Joissakin yhteyksissä on epäily, että ratkaisukeskeinen psykoterapia soveltuisi vain lievempien psyykkisten häiriöiden hoitoon. Tämä on väärinkäsitys, sillä menetelmää käytetään niin Suomessa kuin maailmallakin niin lievien kuin vakavien mielenterveyshäiriöiden hoitoon aivan samaan tapaan kuin muitakin psykoterapiamenetelmiä.
Oman terapiatyöskentely kokemukseni mukaan ratkaisukeskeisyyden teho perustuu ennekaikkea asiakkaan kuulemiseen ratkaisukeskeisellä korvalla. Ongelmia kuullaan myötätuntoisesti, mutta jokaisen istunnon aikana pyritään löytämään myös uudenlaista, toiveikasta näkökulmaa. Hyvä terapeutti näkee jatkuvasti asiakkaan potentiaalin, kyvyt ja mahdollisuuksien maailman. Hän toimii myönteisenä, empaattisena peilinä ihmiselle, joka sitä sillä hetkellä tarvitsee.
Jos kiinnostuit ratkaisukeskeisestä terapiasta, ota yhteyttä kaisa@leijonansielu.fi
Terapiaa Tampere, ratkaisukeskeinen terapia