Olemme syntyneet tänne sellaisella tiedolla ja olemuksella, että meissä ei ole yhtään mitään vikaa.
Sen, että emme riittäisi, kelpaisi jne.. olemme vain oppineet. Että meidän olisi tultava paremmiksi, viisaammiiksi, ymmärtäväisemmiksi, empaattisemmiksi jne..
Kenties luulemme, että rauha ja ilo on jossain tulevaisuudessa?
Pohjimmiltaan meissä on jo kaikki. Kaikki voimavarat, kaipuumme ja kaikki myötätunto. Me olemme osa tätä alkuperäsitä olemista ja siten täydellisiä keskeneräisyydessämme.
Sillä tavalla ”valmiiksi” emme tule koskaan kuin toivoisimme. Mikään määrä osaamista, taitoja, rahaa, huomionosoituksia, voittoja, palkintoja, kehuja jne.. ei riitä sille joka ei usko riittävänsä.
Voimme odottaa, että jostain ilmestyisi täydellinen puoliso tai täydellinen äiti tai isä.. tai opettaja, joka antaisi meille luvan olla sitä kaikkea mitä me oikeasti olemme. Joka näkisi meidät aina kauniina, viattomina, rakkaina. Joka kannattelisi meitä vaikeina hetkinä ja vain hyväksyisi sellaisina kuin olemme.
Tätä vapautta voimme kuitenkin löytää omasta mielestämme asettuessamme rauhallisesti itseemme syvemmin. Tässä voi vaikkapa hypnoosi tai meditaatio olla hyvänä apuna.
Kun olemme kiireisiä, täynnä tunteita, levottomuutta, voi viimeinen ajatuksemme olla pysähtyä ja vain hengittää. Vain olla tässä hetkessä. Sallia kaikki tunteet mitä meissä tapahtuu juuri nyt. Sallia kaikki kokemukset ja energia mitä kehossamme ja mielessämme on juuri nyt. Löytää se itse joka olemme ja päästä syvempään tasapainoon ja rauhaan itsemme kanssa.
Juuri siinä missä olemme nyt.
Ei joskus tulevaisuudessa tai sitten kun olemme tasapainoisempia ja levänneempiä tai ”parempia”.
Juuri silläkin hetkellä, kun mielemme on täynnä vihan tulta tai olemme innoissamme tai silloin kuin tärisemme, panikoimme tai olemme levottomia. Juuri tässäkin tilassa on mahdollisuus vain tutkia mitä kehossamme tapahtua.
Sen tunteminen ja hyväksyntä tuo rauhaa.
Uskon, että pohjimmiltamme rakastamme ja hyväksymmekin itsemme juuri sellaisina kuin olemme. Meissä on sisällämme muisto tästä täydellisyydestä ja viattomuudesta mitä myös vastasyntynyt vauva edustaa. Tämä vauva elää meissä edelleen.
Miten tuota pientä lasta voisi mitenkään vihata? Miten sitä ei muka hyväksyttäisi vaikka se ei osaisi vielä yhtään mitään? Edes liikuttaa jalkojaan saati kävellä. Sillä ei ole tarvetta puolustaa mielipiteitään eikä olla oikeassa. Se TIETÄÄ ilman sitäkin olevansa hyvä, kannettu ja arvokas. Miten rakastettava tuo pikkuinen onkaan kun se opettelee kävelemään eikä osaa vielä. Kun se vaappuu ja pyllähtelee. Voi miten hellyyttävä!
Tämän oman ”keskeneräisyyden” hyväksynnän voimme itsessämme rauhoittuessamme kohdata ja antaa sillekin osalle itseämme lämmintä hyväksyntää.
Sellaista on kehittyminen ja oppiminen.Sellaista voimme oppia..
Vaikeata tässä on, että joudumme kohtaamaan vaikeita tunteita itsessämme
Jotta voisimme kasvaa ihmisinä ja aidosti rakastaa myös omaa keskeneräisyyttämme, meidän on kohdattava vaikeilta tuntuvia tunteita sisällämme. Meidän on kohdattava haavoittunut lapsi sisällämme. Tämä voi myös tapahtua ohjatussa hypnoosissa tai vaikkapa meditoimalla.
Hypnoosi on oman kaipuumme kohtaamista. Rauhoitumme kuulemaan itseämme.
Rauhoittuminen ja rentoutuminen ei ole suoritus vaan sen kaiken sallimista mitä meissä juuri nyt tapahtuu. Voimme kääntyä kesken kaiken mielen myllerryksen, levottomuuden, innostuksen, surujen, pelkojen ja ahdistuksen, itsemme puoleen ja kysyä hiljaisuudessa
- mitä mulle kuuluu nyt?
- Mitä mulle oikeasti kuuluu?
- Mitä tarvitsen juuri nyt?
Vastaukset kumpuavat hiljaisuuden keskeltä. Vastaukset kutsuvat meidät elämän jatkuvaan leikkiin, syvempään kohtaamiseen, syvimpiin tunteisiin ja rakkauteen. Meillä on sisällämme suuri kaipuu yhteyteen ja iloon! Etsimme täyttymystä kuka mistäkin ulkopuoleltamme, mutta vastaus on aina hiljaisessa mielessä.
Mikä on sinun kaipuusi nyt? Mitä sydämesi puhuu tällä hetkellä? Onko vastauksen alla toinen vastaus?
Voi olla myös vaikeaa ymmärtää, että kaikki on jo tässä jo nyt. Meidän ei tarvitse olla menossa yhtään mihinkään suuntaan. Kaikki on ok. Kaikki tunteemmekin, kaikki kipumme, aivan kaikki se mitä meissä juuri nyt on.
Olen terapiaa tehdessäni omaksunut eriksonilaisen tavan kysyä asiakkailta lähes aina tärkeän kysymyksen. Mistä pidät? Mitä tehdessäsi tai kokiessasi olet “paras versio itsestäsi”? Milloin tunnet olevasi voimakkaimmillasi? Kun asiakas saa palautettua mieleensä muistikuvia ja tunteita näistä kokemuksista, kykenee hän kertomaan ja eläytymään myös siihen mikä tuossa mielekkäässä puuhassa on se mistä hän tykkää. mitä se merkitsee hänelle? Tämä vie kohti kaipuutamme.
Kysymyksen tarkoituksena ei ole ohjata meitä tuohon tekemiseen. Se kertoo jotain siitä energiasta ja nisstä tarpeistamme mitkä olemme unohtaneet tai mikä on jäänyt elämässämme taka-alalle. Joskus se on iloa, yhteyttä muihin, rauhaa, hiljaisuutta, voimaa.. Jollain tavalla vastaukset yhdistyvät aina niihin ongelmiin joiden kanssa juuri nyt kamppailemme. Yhteyden saaminen puuttuviin osiimme ja niihin voimavaroihin, jotka olemme unohtaneet, tuntuu ihanalta! Omien tarpeiden kuuleminen voimaannuttaa ja ravitsee. Palaamme yhä enemmän itseemme, omaan voimaamme ja siihen keskipisteeseemme, josta säteilemme. Kipua ja tuskaa kaihtamatta.
Viisas alitajuntamme tietää. Se toivoo kokoajan, että olisimme yhteydessä itsemme, iloomme, kaipuuhumme, rauhaan jopa suruihimme ja negatiivisiksi luokittelemiimme tunteisiin.
Milloin sinä olet ollut kaikista elävin versio itsestäsi? Keskity hetki ja anna vastauksen tulla mieleesi. Hyväksy aivan kaikki mitä mielesi tarjoaa. Joskus mielikuva voi olla hyvin pieni. Muisto hiljaiselta lenkkipolulta iltahämärässä tai aamukävelyllä lintujen laulaessa. Tai ehkä jalkapallo pelissä syöttäessäsi maalia pelikaverille ja aavistaessasi, että tästä tulee maali! Ja mikä on tuo kokemuksen kaikista “kuumin” hetki? Se tunne…
Tämä kaikki kauneus, kaikki hyvät muistot ja kokemukset elämävät meissä edelleen! Se minkä voimme palauttaa mieleemme nyt, on meissä edelleen. Meissä on kaikki voimavarat, kyvyt ja taidot olemassa. Me voimme ottaa käyttöömme ne välittömästi kun avaamme mieleemme väylää hyvälle energiallemme. Se minkä olemme kokeneet vaikkapa jalkapallopelissä, voimme siirtää resurssina tämän hetken ongelmaamme.
” Luota alitajuntaasi, se tietää enemmän kuin sinä” – Milton H. Erickson
Kiitos, että luit!
Kaisa