Parisuhde on paikka, jossa osumme toistemme syvimpiin kohtiin.
Ristiriidat eivät yleensä tunnu pelkiltä erimielisyyksiltä. Ne voivat tuntua hylkäämiseltä, näkymättömyydeltä, liialta vaatimukselta tai yksinjäämiseltä. Ne herättävät hätää – joskus yllättävänkin voimakasta.
Siksi parisuhdehaasteita selitetään usein kiintymyssuhteilla, varhaisilla haavoilla ja ylisukupolvisilla malleilla. Ja toisinaan selitys löytyykin sieltä.
Mutta yksi usein unohtuva näkökulma on hermoston rytmi.
Kaikki parisuhdeongelmat eivät johdu traumasta. Joskus kyse on siitä, että kaksi erilaista hermostoa yrittää löytää yhteisen tahdin.
Me säädymme toistemme kanssa
Ihmisen hermosto ei toimi irrallaan. Se virittyy suhteessa toiseen hermostoon. Parisuhteessa emme vain keskustele – me säätelemme itseämme toisen kanssa, myös tiedostammatta.
Toisen hengitys, äänenpaino, katse ja läsnäolon laatu vaikuttavat suoraan siihen, miten oma keho reagoi. Kun toinen rauhoittuu, meidänkin on helpompi rauhoittua. Kun toinen jännittyy tai vetäytyy, myös meidän hermostomme saattaa aktivoitua.
Kun oma hermosto hakee yhteyttä – katsekontaktia, reagointia, vastavirettä – ja toinen ei tule samaan rytmiin, tilanne voi tuntua yllättävän musertavalta. Järki saattaa tietää, ettei mitään varsinaista uhkaa ole. Silti kehossa tapahtuu jotain: turvajärjestelmä hälyttää.
Siksi joskus reaktiot tuntuvat suuremmilta kuin tilanne itsessään. Kyse ei välttämättä ole liioittelusta, vaan siitä, että kaksi säätelyjärjestelmää eivät juuri siinä hetkessä löydä yhteistä tahtia.
Kun rytmit törmäävät
Nopeasti reagoiva hermosto voi kokea, ettei toinen huomaa, ei reagoi tai ei ole tarpeeksi läsnä.
Tasaisempi hermosto voi kokea, että toinen tuo tilanteisiin liikaa intensiteettiä tai vaatii jatkuvaa emotionaalista virittymistä.
Molemmat voivat olla täysin terveitä. Molemmat voivat rakastaa. Mutta heidän hermostonsa liikkuvat eri tahdissa.
Ilman tätä ymmärrystä syntyy helposti tulkintoja: sinä et välitä, sinä olet liian herkkä, sinä olet etäinen, sinä olet liikaa.
Kun kyse saattaakin olla rytmistä.
Ymmärrys ei poista eroja – mutta se voi poistaa väärän syyllisyyden. Se voi siirtää huomion pois siitä, kuka on liikaa tai liian vähän, ja kohti sitä, miten kaksi erilaista säätelyjärjestelmää voivat opetella elämään rinnakkain.
Joskus parisuhdetta on hyvä tarkastella myös yksilön näkökulmasta. Se, mitä kehossa ja mielessä aktivoituu toisen kanssa, kertoo paljon omasta säätelytavasta, omista turvan tarpeista ja siitä, miten paljon odottaa toisen kannattelevan omaa tunne-elämää.
Kun näitä teemoja saa rauhassa tutkia ammattilaisen kanssa, voi vähitellen vahvistaa omaa kykyä säädellä itseään. Se ei tarkoita etääntymistä tai kylmyyttä, vaan sitä, että suhde ei ole ainoa paikka, jossa oma turva rakentuu.
Jos parisuhteessa toistuu sama hätä tai sama kitka, niistä voi olla arvokasta puhua myös yksin. Usein jo oman rytmin ymmärtäminen muuttaa koko suhteen dynamiikkaa. Jos sinua kiinnostaa tutkia parisuhdehuoliasi terapeuttisesti- Tarjoan lyhytterapiaa Tampereen keskustassa Sukkavartaankadulla, ilman lähetettä.
Jos kiinnostuit ja haluat ottaa yhteyttä, lue lisää täältä:
Kaisa