Kuvittele hetki. Olet työpäivän keskellä asiantuntijaroolissa, hoidat tehtäviä, kokouksia ja vastuita. Pidät yllä ryhtiä, selkeyttä ja ammatillisuutta. Sitten kävelet hetkeksi vessaan, suljet oven, annat hartioiden pudota ja teet kaksi nopeaa, hiukan hassua tanssiliikettä. Virnistät peilikuvalle ja palaat takaisin työpisteellesi aivan yhtä vakuuttavana kuin ennenkin. Ulospäin kukaan ei huomaa mitään, mutta sisällä jokin liikahtaa. Kehoon ilmestyy pieni keveys, kuin huokaus johon et tiennyt pystyväsi. Tätä on leikin tila. Hermoston play state.
Leikin tila on yksi hermoston tärkeistä tiloista. Se ei ole tekemistä vaan olotila. Neurofysiologiassa siitä käytetään nimiä leikin tila, uteliaisuuden tila, sosiaalisen liittymisen tila, ventraalivagaalinen tila tai englanniksi play state. Se on tila, jossa keho on samaan aikaan rauhallinen ja hiukan virittynyt. Turvallinen, elävä, utelias. Hetki, jossa mieli pehmenee ja maailma tuntuu kevyemmältä, vaikkei mitään suurta olisi tapahtunut.
Hermosto ei tunne vain lepoa ja toimintaa. Leikin tila on kolmas, oma erillinen olotilansa, yhtä tärkeä kuin lepo. Lepotila korjaa ja rauhoittaa, toiminnan tila auttaa meitä etenemään ja selviytymään, mutta play state tarjoaa hermostolle mahdollisuuden joustavuuteen, yhteyteen, mielihyvään ja luovaan, pehmeään vireeseen. Se muistuttaa siitä, että elämä voi sisältää keveyttä ilman, että tarvitsee olla energinen tai iloinen.
Kun kuormitus kasvaa, leikin tila sulkeutuu ensimmäisenä. Uupunut hermosto ei päästä kehoa play stateen, koska leikki on mahdollista vain siellä, missä ei ole uhkaa. Tämä ei tarkoita, että kyky keveyteen olisi kadonnut. Se on tallella ja odottaa. Kun hermosto saa pieniä viestejä turvallisuudesta, play state palaa mikrohetkinä: sisäisenä hymynä, pienenä uteliaisuutena, tapana tehdä ele hieman hassusti tai asettaa tavara pöydälle “vain koska näin on mukavampaa”.
Kun hermosto alkaa palautua, play state palaa usein hyvin pieninä, lähes huomaamattomina häivähdyksinä. Se voi tuntua pienenä sisäisenä hymähdyksenä. Hetkenä, jolloin jokin tuntuu vähän kevyemmältä kuin äsken. Pienenä uteliaisuutena jonkin asian äärellä. Tapana tarttua mukiin tai kynään vain siksi, että se tuntuu kädessä hyvältä. Eleenä, jonka teet puolihuolimattomasti ja huomaat, että siinä on ripaus leikillisyyttä. Hermosto lukee näitä merkkejä tarkasti. Ne ovat sille viestejä: ehkä tässä hetkessä ei olekaan pelkkää uhkaa.
Tärkeää on ymmärtää, että leikin tila ei synny siitä, että olisi erityisen pirteä tai energinen. Play state syntyy silloin, kun hermosto kokee olon riittävän turvalliseksi. Siksi se on yksi hienovaraisimmista ja kauneimmista merkeistä siitä, että palautuminen on käynnissä. Ei siksi, että jaksaisit yhtäkkiä nauraa ääneen, vaan siksi, että sisäinen kireys hellittää edes hitusen.
Jos haluat, voit kutsua leikin tilaa arkeen hyvin pienillä, kevyillä tavoilla. Et tarvitse energiaa tai hyvää fiilistä. Riittää, että annat itsellesi luvan kokeilla jotakin pientä. Yksi tapa on laulaa tai hyräillä yksin, vaikka autossa tai kotona. Ei ole väliä, pysyykö ääni nuotissa. Äänen tuottaminen vapauttaa hengitystä ja kutsuu hermostoa play stateen lempeästi. Toinen tapa on tehdä nopea, liioiteltu ele, pieni tuuletus tai muutama hassu tanssiliike, jonka jälkeen voit jatkaa päivääsi aivan normaalisti. Hetki voi kestää kaksi sekuntia, mutta hermosto huomaa sen silti.
Play statea voi herättää myös leikkisällä äänellä. Voit matkia mielessäsi tai hiljaa ääneen jotakin repliikkiä, hahmoa tai ilmettä, joka on joskus huvittanut. Ei siksi, että pitäisi olla hauska, vaan siksi, että äänen ja ilmeen pieni muutos viestii hermostolle, että tilassa on turvaa. Tällaiset mikrohetket ovat kehoa ja hermostoa varten, eivät somea tai yleisöä varten.
Leikin tila syntyy usein helpoimmin suhteissa. Voit pysähtyä hetkeksi kysymään itseltäsi: onko elämässäsi ihminen, jonka seurassa saat olla kevyempi, rennompi, vähän höpsö tai vähemmän suorituskeskeinen? Onko joku, jonka kanssa voit pelata, pelleillä, vaieta turvallisesti tai vaihtaa katseen, jossa on pieni pilke? Turvallinen ihmissuhde kutsuu hermoston usein play stateen kuin itsestään. Keho tunnistaa: tämän ihmisen kanssa minun ei tarvitse olla koko ajan varautunut.
On tärkeää, ettei hassuttelu tai leikin tila muutu uudeksi suoritukseksi. Play state ei ole tekniikka, jota pitäisi harjoitella oikein. Se ei ole kohta tehtävälistalla, jonka voi ruksata. Leikin tila on ennemminkin pieni sisäinen sivuaskel, hetkellinen raiteenvaihto toisenlaiseen oloon. Kuormituksesta toipuessa tärkeintä ei ole se, kuinka paljon leikkiä elämässä on, vaan se, että hermosto oppii liikkumaan joustavammin erilaisten tilojen välillä.
Palautuminen on pitkälti sitä, että opimme siirtymään levosta toimintaan ja toiminnasta takaisin lepoon, ja joskus myös leikin tilaan, edes hyvin pieneksi hetkeksi. Hermoston joustavuus syntyy siitä, että mikään tila ei jää ainoaksi mahdolliseksi. On aivan sallittua olla välillä tehokas ja asiallinen, välillä väsynyt ja hiljainen, välillä taas pienesti leikillinen.
Jos huomaat kaipaavasi tukea hermoston palautumiseen tai siihen, miten play state voisi vähitellen palata elämääsi, olet tervetullut lyhytterapiaan. Terapiassa leikkisyys ei ole suoritus, mutta se saa tulla esiin silloin kun on valmis. Yllättävän usein nauramme yhdessä asioille, joille ei tarvitse löytää selitystä. Joskus juuri se pieni keveys avaa jotakin olennaista.
Teen lyhytterapiaa Tampereella. Ota yhteys jos kaipaat juttuseuraa ongemiesi käsittelyyn: