Parantava kohtaaminen on tie rakkauteen ja syvään myötätuntoon itseä kohtaan.

Rakkaus on vaikea laji. Kykenemme rakastamaan sen verran kun olemme itse rakkautta saaneet ja kyenneet vastaanottamaan.

 

Australiaissarjassa Näe minut, toisistaan vieraantuneet ystävät, sukulaiset tai vihamiehet tapaavat toisensa ja katsovat viiden minuutin ajan toisiaan silmiin. Ilman sanoja. Hermotutkijat ovat todistaneet tämän vaikuttavan meihin parantavasti kun sanat eivät pääse tielle.

 

Lähes jokaisella meistä on jokin hankala ihmissuhde elämässämme. Myös lähimmät ihmisemme, perheenjäsenet tai aviopuoliso, saattavat triggeroida (painella nappuloitamme!) meitä tasaisin väliajoin. Joskus myös pitkään ja kivuliaasti. Nämä lähimmät ihmiset ovat aina kaikista arvokkaimpia opettajiamme. Vain toisessa ihmisessä voit todella löytää itsesi. Toisaalta, et myöskään voi rakastaa ehdoitta muita ennekuin opit rakastamaan ehdoitta itseäsi. Katso lähimpiä ihmissuhteitasi ja niiden laadussa näet suoraan rakkauden määrän itseäsi kohtaan.

 

Kirjailija, terapeutti Tommy Hellstenin mukaan useat parisuhteet kaatuvat siihen, etteivät kumppanit kykene kunnioittamaan toisen persoonaa, mikä tarkoittaa sitä, että he eivät näe toisen ihmisen erillisyyttä eivätkä anna tilaa sille. Jos ihmiseltä puuttuu kyky nähdä toisen erillisyys, johtaa se ennen pitkää siihen, ettei hänkään tule nähdyksi omana itsenään, vaan mahdollisesti toisen tyydyttymättömien tarpeiden läpi. Nuo tarpeet liittyvät usein sellaiseen, mitä ihmisen olisi pitänyt saada omilta vanhemmiltaan – mutta hän ei voi odottaa niitä aikuisena puolisoltaan.

 

Aikuisuus tarkoittaa sitä, että on kasvettava ihmiseksi, joka ottaa vastuun omasta itsestään ja erityisesti myös omasta menneisyydestään. Aikuinen voi tukeutua toisiin ja hakea apua toisilta, mutta ei ripustautua tai takertua, emme voi rakastaa aidosti ketään muuta ennen kuin löydämme rakkauden ja turvan itsessämme.

 

Etenkin parisuhteesta etsimme usein hyväksyntää, odotamme rakkauden tai huomion osoituksia toiselta. Totuus on se, että vain sen verran voimme saada (aitoa) rakkautta toiselta, kun olemme kykeneväisiä rakastamaan itseämme. Ja antamaan rakkautta toiselle. Emme kertakaikkiaan voi saada niitä toiselta, ennen kuin todella hyväksymme olevamme kaiken rakkauden arvoisia.

 

Huomaamattamme, peloissamme ja kenties suojellaksemme itseämme, alamme rakentamaan muureja ja rooleja aidon itsemme päälle. Nämä muurit estävät meitä näkemästä toista todella. Usein näemme, että muuri on toisessa. Usein miten, tarkempi tarkastelu saattaa kuitenkin osoittaa, että en olekaan itse niin avoin, läpinäkyvä ja haavoittuva kun voisin olla.

 

Meillä on usein paljon odotuksia ja tarpeita liittyen juuri romanttiseen ihmissuhteeseen. Jos toinen ei kykene täyttämään näitä tarpeitamme, ajattelemme lähtökohtaisesti, että hänessä on vikaa

Meillä kaikilla on ”aukkoja” puuttuvista holding- kokemuksista. Siitä, että emme ole tulleet nähdyksi, rakastetuiksi tai tarpeitamme ei ole huomioitu lapsuudessa ja nuoruudessa. Juuri näihin ”aukkoihin” odotamme toisen vastaavan, vaikka harvalla on kykyä siihen. Parhaimmillaan hyvässä pari- tai ystäyys suhteessa saa tulla nähdyksi, kuulluksi, rakastetuksi juuri sellallaisena kuin on. Jokainen tarvitsee ainakin yhden tällaisen suhteen kohdatakseen itseään. Näitä parantavia holding- kokemuksia voi saada myös terapiassa. Nämä vaativat yhteistä tavoitetta, aitoa myötätuntoa, kohtaamista ja ennen kaikkea halua (ja rohkeutta) tulla nähdyksi, olla haavoittuva ja läpinäkyvä.

Monet kokevat haavoittuvuuden esiintuomisen pelottavimpana asiana mitä voi olla. Siltä se voi todella tuntuakin, vaikka omana itsenä oleminen pitäisi olla maailman luonnollisinta ja helppoa. Kaikki todellinen parantuminen ja itsensä rakastaminen tapahtuu juuri tässä pisteessä: läpinäkyvänä, aitona, paljaana. omana itsenä. Siinä olet rakastettu.

Ongelmien puimiselle, analysoinnile ja asioiden läpikäymiselle on paikkansa. Jossain kohti, näiden alla,  tulemme pisteeseen, jossa parantuminen (itsensä rakastamisessa) vaatii sydämen tasolle pudottautumista ja aitoa kohtaamista. Siinä ei välttämättä sanoilla ole mitään merkitystä vaan ymmärrys tapahtuu kokemuksellisesti, kohtaamisessa. Parantuminen saattaa näyttäytyä tunnekerrosten läpimenemisenä, itkuna, kyyneleinä. Ei riitä, että tunteita analysoi, vaan esimerkiksi menneen surun tai vihan täytyy tulla pintaan ja mennä läpi. Tähän tarvitsemme toista ihmistä. Yksin kukaan ei voi täysin parantua.

 

Pohjimmiltaan meissä on rakastettavinta juuri aitous ja omana itsenä oleminen. Paradoksaalista, että kauneus on juuri siinä epätäydellisyydessä, jota niin kovasti pelkäämme näyttää.

 

Kaikista vaikeinta voikin olla rakkauden vastaanottaminen. Saatamme kohdistaa katseemme omiin lapsuudenkokemuksiimme ja vanhempiini. Syyttävä sormi kasvattajiimme ei paranna meitä. Vain anteeksianto parantaa. Olemme myös vastaanottaneet (tai jättäneet vastaanottamatta) myötätunnon kokemuksia hoitajiltamme päiväkodissa, kerhossa, ystäviltä, opettajilta, valmentajilta, rippikoulusta, seuroista, rakkaussuhteista ja jopa satunnaisista kohtaamisisita. Hyväksynnän hetki voi olla pieni, mutta se vaatii myös vastaanottajaa. Oma viattomuus, arvokkuus- se, että olen tämän rakkauden ja myötätunnon arvoinen, on otettava vastaan ja hyväksyttävä itselle. Se, että hyväksymme rakkauden itsessämme, saattaa olla todella vaikeaa. Siihen tarvitsemme näitä parantavia kohtaamisia. Sellaisia, että saamme näyttää itsemme todella aitoina ja paljaina, toisen hyväksyessä minut täysin sellaisena kuin OLEN.

 

Tässä se on mielestäni kaikki etsimämme, kaikki mystiiikka, kaikki odotuksemme, elämän mysteeri.  Kaikki on lopulta olemisessa ja suuressa rakkauden verkostossa, joka on jatkuvasti olemassa kaikkialla, kaikissa ja kaiken takana. Raportoivatpa aistimme tai kokemuksemme mitä tahansa muuta. Rakkaus On. Ihan jokaisessa. Täydellisenä, valtava voimana ja koko ajan 24/ 7 käytettävissämme. Sillä ei ole mitään väliä missä tai keiden kanssa olemme tai olemmeko yksin. Kun rakkauden todella hyväksyy itsessään ja olemuksekseen, on yhä vähemmän merkitystä sillä miltä asiat ulkoisesti vaikuttavat. Jos jotain täällä maailmassa on opittavaa, todellista ja aitoa ja jos jotain etsittävää on, niin se mielestäni liittyy vuorovaikutukseen ja kohtaamiseen. Aivan jokaisen ja kaiken kanssa<3 Siinä on kaikki intohimo, rock’n roll, tango, kaikki kauneus ja ilo, jota etsimme<3

 

Rakkautta ja valoa päivääsi! Hyvä harjoitus on myös mennä peilin eteen ja katsoa, todella katsoa, itseään silmiin hyväksyen ja rakastaen. Aluksi tämä voi olla jopa liian rajua ja nostaa tunteita, joita emme kestä. Jatkaessasi ja pidellessä vain itseäsi siinä hyväksymisessä ja myötätunnossa, saatat kokea huikeita läpimurtoja ja kohdata suurta universaalia rakkautta. Joka kuuluu 100 prosenttisesti aivan kaikille<3 Rakkaus ei ole jättänyt ketään!

Kiitos kun olet!

Kaisa

ps. Mikäli sinä kaipaat peiliä itsellesi ja haluat avata sydäntäsi- tarjoan keskusteluaikoja ratkaisukeskeisellä työotteella. Lue lisää täältä:

http://leijonansielu.fi/ratkaisukeskeista-keskusteluapua/