Mitä sinulle merkitsee naisena oleminen?

Ajatuksia naiseudesta, hermostosta, kesän vapaudesta ja siitä, mitä haluamme ottaa mukaamme syksyn arkeen.

Haluatko löytää suuntaa ja mennä eteenpäin – mutta huomaat samalla, että jokin sinussa vähän vastustaa?

Ehkä kaipaat enemmän ryhtiä, tekemistä ja tunnetta siitä, että elämä liikkuu taas eteenpäin. Samalla jokin sinussa muistaa, miltä liika puristaminen, kontrolli tai itsensä jatkuva skarppaaminen tuntuu.

Entä jos tuo vastustus ei tarkoita, ettet haluaisi eteenpäin? Ehkä jokin sinussa haluaa vain varmistaa, ettet kadota itseäsi matkalla.

Oletko huomannut, että juuri tähän aikaan vuodesta jokin alkaa muuttua myös omassa mielessä ja kehossa? Kesä on vielä lähellä, mutta työt ovat alkaneet, kalenteri alkaa täyttyä ja ajatukset kääntyvät vähitellen kohti syksyä. Tekee mieli saada taas rytmistä kiinni, kenties aloittaa liikunta tai kokeilla jotakin uutta lajia, tarttua työn haasteisiin tai suunnata huomio johonkin aivan uuteen.

Emme aina huomaa, kuinka suuresta siirtymästä loppukesässä oikeastaan on kyse. Vähän kuin koko ympäröivän elämän suunta vaihtuisi. Ihmiset palaavat töihin ja kouluihin, kaupungin rytmi kiihtyy, illat alkavat hämärtyä ja luonnossakin valo, ilma ja tuuli tuntuvat jo toisilta. Ei ole ihme, jos myös oma mieli, keho ja hermosto alkavat hakea uutta rytmiä.

Siinä on paljon hyvää. Arjen palaaminen voi tuoda energiaa ja tunnetta siitä, että elämässä on taas suuntaa. On mukava käyttää omaa osaamistaan, tarttua uusiin asioihin ja huomata saavansa jotakin aikaan.

Mutta mitä tapahtuu hermostossamme, kun rytmi ympärillä alkaa muuttua? Kesän jälkeen vauhti alkaa helposti tarttua. Mieli suuntautuu taas enemmän eteenpäin, tekemiseen ja seuraavaan asiaan. Ehkä kehossakin tuntuu pieni skarppaaminen. Huomaamatta voi tulla tunne, että nyt pitäisi taas ryhdistäytyä, saada aikaan ja ottaa asiat haltuun.

Olen miettinyt tätä viime aikoina erityisesti naisena olemisen näkökulmasta. Mitä meille tapahtuu, kun siirrymme kesän vapaammasta rytmistä takaisin arkeen?

Kesässä on jotakin hyvin kehollista. Ihoa, lämpöä, vettä, valoa, tuoksuja ja ulkona olemista. Vaatteet kevenevät, päivät voivat kulkea vapaammin ja asioita tehdään enemmän hetken mielijohteesta. Kesässä voi olla nautintoa, elävyyttä, luonnollisuutta ja joskus vähän villiyttäkin. Jotakin sellaista, mikä voi tuntua liittyvän myös naisena olemiseen.

Kesällä olemme ehkä myös enemmän vastaanottamassa. Tunnemme lämmön iholla, veden ympärillämme, tuulen ja tuoksut. Kaikkeen ei tarvitse vastata tekemällä jotakin. Saa vain huomata ja aistia.

Syksyn tullen moni meistä tekee jonkinlaisen ryhtiliikkeen. Eikä siinä ole mitään pahaa. Tekee hyvää palata rytmiin, liikkua enemmän, tarttua työhön ja suunnata energiaa johonkin uuteen.

Ryhtiliikkeessä on kuitenkin yksi pieni vaara. Kun mieli ja keho alkavat taas virittyä enemmän tekemiseen ja katse kääntyy eteenpäin, saatamme alkaa katsoa kesääkin uudesta kulmasta. Se, mikä vielä hetki sitten tuntui vapaudelta, nautinnolta ja tarpeelliselta hellittämiseltä, alkaakin näyttää vähän saamattomuudelta tai lilluttelulta. Nyt pitäisi taas ottaa itseä niskasta kiinni.

Samalla voi tulla huomaamatta tuominneeksi jotakin sellaista, mikä oli itsessä hyvin tervettä.

Minulle ainakin kesä on opettanut jotakin hellittämisestä. Siitä, miltä tuntuu, kun ei koko ajan pidä itseään niin tiukasti kasassa. Kesä voi tuoda lähemmäksi omaa kehoa, luontoa, nautintoa, luovuutta tai intuitiota. Jotakin omaa rytmiä, joka arjen vauhdissa helposti jää kaiken muun alle.

Suomalaisen naisen kuvaan kuuluu vahvasti pärjääminen. Meissä on sisua ja selkärankaa. Olemme tottuneet tekemään töitä, kantamaan vastuuta, huolehtimaan ja menemään tarvittaessa vaikka läpi harmaan kiven. Siinä on paljon hyvää voimaa, eikä siitä tarvitse luopua.

Sen rinnalla naisessa voi olla paljon muutakin. Pehmeyttä ja kehollisuutta. Aistillisuutta, jolla en tarkoita vain seksuaalisuutta vaan kykyä aistia ja olla yhteydessä omaan kehoon. Nautintoa, luovuutta, intuitiota ja vastaanottavuutta. Kykyä olla hetki tietämättä ja kuunnella ennen kuin toimii.

Näitä ominaisuuksia kutsutaan joskus feminiinisiksi. Ne eivät tietenkään kuulu vain naisille, aivan kuten päättäväisyys ja toiminta eivät kuulu vain miehille. Silti naisena voi olla kiinnostavaa miettiä, millaisen paikan niille antaa omassa elämässään.

Mitä sinulle merkitsee naisena oleminen juuri nyt?

Ei sitä, millainen naisen pitäisi olla tai miten hyvin täytät jonkin käsityksen naisellisuudesta. Vaan mitä sinun naiseutesi on, kun hetkeksi riisut pois roolit, velvollisuudet ja sen, mitä tänäänkin pitäisi saada aikaan.

Missä tunnet oman naiseutesi? Millaisissa hetkissä tunnet olevasi pehmeä, aistiva ja elävä ja samalla omalla tavallasi voimakas?

Tähän ei tarvitse löytää valmista vastausta. Kysymyksen voi antaa kulkea mukana vähän aikaa.

Vastaanottamisessa on yhteys myös hermostoon. Jos olemme pitkään tekemisen, ratkaisemisen ja reagoimisen tilassa, ei välttämättä ole helppoa vain päättää, että nyt hellitän. Vaikka keho olisi paikallaan, mieli voi jatkaa juoksemistaan. Kun meille tulee riittävästi turvallisuutta ja tilaa, voimme helpommin aistia, huomata ja olla läsnä.

Entä jos syksyn ryhtiliikkeeseen ei tarvitsisikaan lähteä kesää vastaan?

Jos siihen voisi ottaa mukaan jotakin kesällä löytyneestä vapaudesta, aistillisuudesta, luonnollisuudesta ja elämänilosta?

Ehkä kysymys on lopulta lujuuden ja lempeyden yhdistämisestä.

Voisiko syksyyn tulla enemmän voimaa ilman, että hermoston täytyy samalla kiristyä? Voisiko olla ryhtiä ilman jatkuvaa skarppaamista, tekemistä ilman puristamista ja suuntaa ilman, että yhteys omaan kehoon katoaa?

Juuri tällaisten näennäisesti vastakkaisten puolien yhdistyminen kiinnostaa minua myös lyhytterapiassa ja hypnoositerapiassa.

Kaikkea ei aina ratkaista ajattelemalla enemmän. Voimme tietää järjellä oikein hyvin, mitä haluaisimme muuttaa, ja silti jokin meissä vastustaa.

Sen sijaan että vastustuksesta pitäisi päästä eroon, voi olla kiinnostavaa kuunnella, mitä tärkeää se yrittää säilyttää.

Hypnoosissa voidaan työskennellä juuri tällaisten sisäisten ristiriitojen kanssa. Mielikuvituksen, kehon tuntemusten ja tiedostamattoman mielen kautta voi joskus löytyä yhteyksiä sellaisten puolien välille, jotka tietoiselle mielelle näyttävät vastakohdilta.

Ehkä pehmeydestä ei tarvitse luopua saadakseen voimaa eikä voimasta voidakseen hellittää.

Kesän vapautta voi ottaa mukaan syksyn rakenteisiin. Nautinto voi kulkea sisun rinnalla. Pehmeys ja tekemisen voima voivat kuulua samaan naiseen.

Voi lähteä liikkeelle menettämättä yhteyttä itseensä.

Jos huomaat tänä syksynä kaipaavasi enemmän omaa suuntaa, voimaa tai yhteyttä itseesi ja samalla toivot, ettei muutos tarkoittaisi paluuta jatkuvaan skarppaamiseen, olet tervetullut lyhytterapiaan tai hypnoositerapiaan vastaanotolleni Tampereen keskustaan.Voimme pysähtyä yhdessä sen äärelle, mikä sinussa kaipaa liikettä ja muutosta ja mitä tärkeää haluat samalla säilyttää.

Joskus yksikin tapaaminen voi auttaa löytämään seuraavan pienen askeleen ilman, että itseä tarvitsee puristaa siihen. Ota yhteys ja kerro lyhyesti mihin kaipaat tukea.

Lue lisää täältähttps://leijonansielu.fi/hypnoosi/

Ota yhteyttä kaisa@leijonansielu.fi