Väsyneenä, stressaantuneena ja huonovointisena kannattaa pyrkiä olemaan hiljaa niin paljon kuin mahdollista ja välttää turhaa riitelyä, kasvattamista ja murehtimista. Tiedän, helpommin sanottu kuin tehty. Erityisesti juuri noissa ”tiloissahan” esim. itsesyytökset äitinä tai isänä iskevät eniten päälle ja tulee voimakas tarve tehdä jotain. Kuitenkin juuri ongelmien keskellä ja väsyneenä kannattaisi ensin laskea useamman kerran kymmeneen ja kääntyä kohti omaa jaksamista.. Mikä auttaisi sinua nyt kaikista eniten palauttamaan oman elinvoimasi ja rauhoittumaan? Väsyneenä ja stressaantuneena koemme itsemme ehkä myös riittämättömiksi nimenomaan vanhempana ja saatamme vertailla muihin vanhempiin tai perheisiin omaamme. Kaikki vertailu on aivan turhaa ja se vain vähentää omaa energiaamme ja huomiokykyämme.
Saatat ehkä toisinaan odottaa vastauksia joihinkin lapsen tai nuoren kasvatusta koskeviin asioihin ulkopuoleltasi, muilta kasvattajilta ja asiantuntijoilta. Mikä on hyvä kotiintuloaika? Saako lapsi olla yksin kaupungilla ja mihin saakka? Kuinka paljon pelaamista pitää ”sietää” päivän aikana? Mitä kivaa yhteistä tekemistä voisimme tehdä? Pitäisikö viettää ”laatuaikaa” ja miten? Uskon, että sisimmässä jokainen vanhempi tietää pohjimmiltaan parhaiten itse (yhdessä lapsen kanssa keskustellen) oikeat vastaukset näihin ja lukuisiin muihin kysymyksiin. Kun olet itse voimissasi ja hyvillä henkisillä kantimilla, vuorovaikutus lasten kanssa sujuu paremmin. Katso ja kuuntele lasta, luota ja anna hänen olla. Uskalla katsoa myös itseäsi syvään silmiin ja kysyä; mitä sinä eniten kaipaat juuri nyt?
Pidä itsestäsi hyvää huolta ja kuuntele mitä sisimmälläsi on kerrottavaa. Olen voimakkaasti sitä mieltä, että omaan henkiseen hyvinvointiin satsaaminen kannattaa erityisesti, että olisimme hyviä vanhempia.
Seuraavan kerran kun koet itsesi väsyneeksi, huonoksi äidiksi tai isäksi, hermostuneeksi tai epäonnistuneeksi kasvattajaksi, älä sano mitään- älä tee mitään. Ota omaa aikaa, pyri rauhoittumaan, lopeta kaikki suorittaminen jos mahdollista. Ennen reagointia, pyri laskemaan ainakin siihen kymmeneen. Kysy itseltäsi: Mitä MINÄ kaipaan nyt kaikista eniten? Jos huomiosi kiinnittyy väkisin lapsen ongelmiin/ asioihin- palauta ajatuksesi rauhallisesti itseesi. Jos voit, lähde vaikka kävelylle yksin tuulettumaan ja mieti mitä sinä kaipaat eniten. Lepoa? Omaa, mielenkiintoista tekemistä? Rakkautta? Yksinolemista? Uusia ystäviä? Mitä sisimpäsi huutaa juuri nyt eniten? Pohdi näitä ja päätä toteuttaa jotain mikä edesauttaisi sinua heti edes vähän toivomuksessasi. Miten voisit edistää heti niitä asioita elämässäsi, joita pohjimmiltaan kaipaat? Pyri tekemään tämä syyttelemättä muita tai elämäntilannettasi.
Miten sinä juuri tässä kyseisessä elämäntilanteessasi voisit (esim. kaiken kiireen keskellä, rahattomana, yksinäisenä, väsyneenä) tehdä jotain hyvin pientä joka edistäisi sinun omia toiveitasi? Jälleen kerran: Mikä olisi pienin mahdollinen askel, jonka voisit ottaa?
Mikäli elämäntilanteesi on ollut rankka, olet sairastanut, stressaantunut tai väsynyt, anna asioille aikaa äläkä vaadi itseltäsi liikoja. Hoida ja huolehdi itsestäsi. Luota, että olet riittävän hyvä vanhempi juuri tuollaisena kuin nyt olet. Salli positiivisen muutoksen tulla elämääsi liikoja taistelematta ja pyristelemättä. Ole huoleti ja luota, että elämä kyllä kantaa. Kokeile vaikka hetki miltä tuntuu pysähtyä, hengittää syvään ja hymyillä kiireisen arjen keskellä. Onko sinulla välitöntä hätää juuri nyt? Annathan asioille aikaa tasaantua. Mikään ei kestä ikuisesti ja huomenna lapsesi mieliala on todennäköisesti taas jotain aivan muuta. Toivon sinulle paljon voimia ja kärsivällisyyttä, mutta ennen kaikkea armollisuutta itseäsi kohtaan. Kun olet lempeä ja armollinen itsellesi- se alkaa huokua sinusta myös ympäristöösi ja lapsiisi. Ystävällisyys ja hyväntahtoisuus ei ole mitenkään vähäpätöisiä arvoja.
”Merkittävin valintamme on päättää, uskommeko elävämme ystävällisessä vai vihamielisessä maailmankakkeudessa” – Albert Einstein